Selvisin ehjin nahoin isosta lauantaista. Ei vaan ikinä ole aamulla ollu sellaista olotilaa kuin oli tänään. Meni aivan överiksi, mutta sentään muistan koko illan. Aloiteltiin tyttöjen kanssa mun luona ja siirryttiin paikalliseen yökerhoon. Mulla oli Pisang Ambon -likööriä, jota lantrataan maidolla. Se oli aika hassua, kun aluksi ei tuntunu yhtään ja vasta yökerhossa alkoivat jalat pettää. Toivottavasti en pahasti pilannu muitten iltaa, kun joutuivat minusta huolehtimaan.
Viikon olen opetellut sinkkuelämää. Ei tähän aivan heti totu. Mielialat menevät vuoristorataa. Välillä on olo, että kyllä tää tästä, mutta sitten tulee pohjakosketuksia. Tänään olen ollut taas aika pohjalla. Mulla on niin ikävä, ettei tää varmaan ikinä helpota.
Rovaniemellä juttelin seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa eräässä nuorten paikassa. Häneltä sain voimaa ja neuvoja jatkaa eteenpäin ja uskoa, että elämä vielä voittaa. Nyt täytyy antaa itselle aikaa surra.
Max kävi perjantaina hakemassa miljoonat hammasharjansa ja vaatteensa. En usko, että hän uskaltaa harjoja käyttää, kun uhkasin, että uitan ne vessanpöntössä. En ole uittanut, vaikka sepäs olisi ollut hupaisaa. Tilanne oli aivan outo. Rakas ihminen, jonka lähellä on saanut olla, on yhtäkkiä aivan kylmä ja etäinen. Hän viipyi puoli tuntia, kunnes tajusi, etten mie pysty olemaan sen kanssa luontevasti.
Nukuin päikkäreitä ja näin unta, että Max tuli käymään täällä. Se kertoi, että on ihastunu yhteen nuorempaan tyttöön. Aikoivat oikein seurustella. Sitten kun heräsin, tuntui taas tosi pahalta.
Nolottaa, kun menin eilen vuodattamaan koko surkean elämäni yhdelle viestinnänryhmän pojalle. Alamme opiskella ensiviikolla yhdessä valokuvausta. Hän oli aika jurrissa, että toivottavasti ei muista puoltakaan mitä kerroin.
Tänään olen vaan surru, koomannu, kaveritkin kävivät. Siivoaminen ja pyykkäys on jäänyt. Ei vaan jaksa. Huomenna englannin kuuntelu, enkä ole muistanut ilmoittaa valokuvauksen opettajalle asiasta.
~O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti