Meni mahottomhin

"Aattele nyt, se jätkä ei edes kadu ja sie vihaat sitä, eikä se edes välitä"

Juttelin pitkälle yöhön asti yhden ihanan ystävän kanssa. Hän sai minut tajuamaan, ettei tää vihaaminenkaan mitään auta. Ystävä neuvoi: Sure surusi, niin pääset yli. Vihaaminen vaan kuluttaa. Nyt olen päättänyt: Vihat on vihattu. Surua vielä surematta, mutta elämä jatkuu.

Soitin Maxille että maksaa mulle velkansa takasin. Taustalla kuulu tytön ääni, joka sanoi: "...vois vähempää kiinnostaa..." Taas tuli vähän paha olo. Herra sanoi taas, että joojoomaksansittenjoskus... Maksais sen velkansa, että vois jättää asian lopullisesti taakse. Periaatteesta haluan rahani takasin. Vaati suurta luonteenlujuutta olla Maxille kylmän asiallinen.

Tässä kohtaa äiti varmaan toteaa, että nyt on menny mahottomiin. Varmaan onkin. Ostin viimein oman kihartimen. Sitten piti ostaa lämpösuoja ja eyeliner. Toistaiseksi oon tuolla eyelinerilla saanu vaan suttua aikaseks. Vielä joskus opin tekemään hienot rajaukset silmiin. Ollaan kämppiksen kanssa täristy koko päivä, kun täällä on ihan s*atanan kylmä. Ikävä isin lämmittämää uunia <3 br="br">

~O

31 päivää

Hassua miten paljon yhdessä kuukaudessa voi tapahtua. Selasin kalenteria taaksepäin. Tasan kuukausi sitten olin töissä paikallislehdessä. Olin yötä Maxin luona ja hän vei minut aamulla töihin. En olisi arvannut, että se yö oli viimeinen. Kuukauden päästä paikallani on joku toinen ja itse olen niin vihainen, että halkean. On helpompi vihata kuin ikävöidä.
Tuntuu, että kaikesta on ikuisuus. Lyhyessä ajassa olen rakentanut vanhan tilalle aivan uuden elämän. En olisi itsekään uskonut, että kotiutuminen tapahtuu näin nopeasti.
Olihan silti hyvätkin hetket. Olen onnellinen, että keväällä päätin muuttaa omilleni. Elää ne hetket siellä Maxin ja muiden kanssa. Olla nuori ja kokeilla omia siipiä. Niitä hetkiä en saa takaisin, mutta onneksi elin ja koin ne, enkä ajatellut sitten kun sitä ja tätä...

Äiti osti aikoinaan synttärilahjaksi Ajatusten vuosi -kirjan. Kirjaan on koottu lähinnä viisaiden miesten lauseita. Luin kirjaa uudestaan ajatuksen kanssa. Löysin hienoja elämänviisauksia, joita en ennen ole edes ymmärtänyt.

Käytä päiväsi hyvin,

sillä se ei tule koskaan enää

takaisin

~Axel Fredeholm, Ajatusten vuosi

~O

Mustavalkoista elämää

Ehkä olen hieman neiti. Tuskan iskiessä lohdutan itseäni shoppailulla. Näitä saappaita olen cittarissa käyny kuolaamassa ainakin pari viikkoa. Onneksi ostin ne vasta tänään, koska ne olivat 40% alennuksessa. Tosin olisin ne oikealla hinnallakin ostanut. Alennuksesta tuli vain parempi mieli minulle ja kukkarolle.

Meille on tällä viikolla opetettu kaikki tarvittava tieto väreistä. On pääväri, vastaväri ja väliväri. Tästä esimerkkinä musta, valkoinen ja harmaa. Tuoli voi olla musta tai valkoinen. Jos ei osaa päättää, voi tuolin maalata harmaaksi.

Abstrakti tarkoittaa asioita, joita ei voi laskea tai ottaa käteen. Esimerkiksi ainesanat rakkaus ja musiikki. Musiikkikappaleita voi kyllä laskea, mutta musiikki asiana ei ole laskettavissa.
Abstrakteilla asioilla on myös värejä. Musta, valkoinen ja harmaa voidaan lukea myös kyllä, ei ja ehkä.
Päätösten pitäisi olla joko mustaa tai valkoista. Ehkä on vain raivostuttava. Itse olen maailman huonoin päättämään. Olen mieluummin harmaalla alueella ja sanon ehkä. Kaksi  viikkoa meni päättää, että haluan yllä olevat kengät.

Parisuhteen päättämisessäkin on omat sävynsä. Eräät pariskunnat turvautuvat harmaaseen eli pitävät tauon. Mikäli suhteessä on ongelmia, harmaa ei ratkaise niitä. Täytyy, joko lopettaa suhde, tai tehdä töitä sen eteen.
Tauko ei paljon ongelmia ratkaise. Omassa erossa olisin säästynyt suurimmalta surulta, jos olisimme kerralla päättäneet suhteen, eikä käytetty aikaa turhaan jahkailuun.

Ryyppäämisen mustavalkoisuus selvisi keskiviikkona. Päätin, että menen bileisiin selvinpäin. Se oli harmaa ja huono päätös. Ei siellä ollut yhtään hauskaa, kun muut olivat tuhannen päissään ja ohjelma sietämätön selväpäiselle. Bileisiin mennään, joko päissään tai ei ollenkaan.

Suurin päätös, jonka olen hiljattain tehnyt, on ammatinvalinta. Harmaalla alueella oleminen oli hermoja raastavaa. En oikeasti tiennyt, mitä haluan työkseni tehdä. Olen aina tiennyt, että pidän kirjoittamisesta ja unelmoinut toimittajan ammatista. En ajatellut, että unelmasta tulisi vielä totta. Kun päätös oli tehty, tuntui helpommalta hengittää.

Tästä lähtien suosin vain mustaa ja valkoista. Harmaa on kielletty!

~O

2x365+3x30+3x7+2>3x7

Meidän keittiö on todettu erittäin epäkäytännölliseksi, pieneksi ja mitä kaikkea. Eilen kaiken huipuks hanasta alkoi tulla ruskeaa vettä. Tulos on havaittavissa, eikä siinä ole kuin yhden päivän tiskit. Kuva tärähtänyt, mutta tunnelma välittyy.

Olen löytäny itsestäni taas aivan uuden puolen: osaan olla ilkeä. Mie oon pitäny itseäni kilttinä ja rauhallisena. En koskaan sano kenellekään tarkoituksella pahasti. Eilen paloivat päreet. Ikinä en ole kenellekään sanonu niin ilkeästi kuin Maxille. Suruaika on ohi. Nyt alkoi viha-aika. Mitä kertoo ihmisestä, jos kolme viikkoa eron jälkeen alkaa seurustella 16-vuotiaan kanssa?

Nyt tiedän miltä tuntuu vihata. Tiedän miltä tuntuu, kun haluaa loukata toista mahdollisimman pahoilla sanoilla. Haluaa satuttaa toista kipeästi ja syvälle.
 Max ei tuntunu kertakaikkiaan tajuavan että kun on toisen kanssa yhdessä 2 vuotta, 3 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää, niin kolme viikkoa ei ole tarpeeksi aikaa unohtaa. Lukion ihmisetkin olivat ojentaneet. Ei voi ymmärtää, mitä sen ihmisen järjestelmässä oikein tapahtuu. Tai sit siellä vilkkuu suuri ja punainen ERROR.

Tänään oli ruotsin yo...Kokeesta ei ole mitään sanottavaa. Ei jääny puhelin taskuun. Suoritus hyväksytty.

ARGH!

~O

Elämän ensimmäinen viuhahdus

Ei minun päivä eilen loppujenlopuks niin huono ollutkaan. Koneelta nousin ja lähdin kauppaan. Alaovella oli kolme nuorta miestä pyyhkeet päällä ja oletettavasti pienissä sienissä. Katsoin, että kaksi heistä kohensi pyyhettään ja kietoi sen paremmin ympärilleen. Kiitin onneani, että he olivat minuun selin....Sitten astuin ovesta ulos...Mitä näinkään....Täysin alastoman miehen edestä päin. Asia ei tietenkaan ole aivan uusi, mutta kukapa olettaa, että sellaisia kotitalon rapussa näkee.
Ismoa siteeratakseni: "Minä kun luulin, ettei mua sais tänään hymyilemään millään"

~O

Missä olet Nukkumatti????

Mie en enää kohta ala. Väsyttää koko ajan, aina ja kaikkialla, mutta sitte kun pitäis nukkua, päässä vaan surisee epämääräistä mössöä. Sit unen saanti venyy puoleen yöhön. Tänään en jaksanu edes sängystä nousta ja myöhästyin koulusta kunnioitettavat puolituntia.
Jätin aamupalankin välistä, etten myöhästyisi niin pahasti. Kun saavun paikalle, kaverit kertoo, että ope käski lähtiä kahville, kun luokkatila olikin varattu. Opetus alkoikin vasta 10. Kyllä mulla kyrsi, kun kauhee nälkä ja tajuan, että olisin loistavasti ehtiny aamupalan syödä.
Päivä ei paljoakaan parantunut, kun koulussa oli ruokana riisipuuroa. Ruokaa, jota syön vain ja ainoastaan jouluaattona. Riisipuuro oli vika tikki. Meinasin saada kohtauksen, kun tajusin, etten ole syöny koko päivänä mitään ja sit maha pitäis täyttää pahimmalla mahdollisella ruoalla. Kipitimme sitten lähimpään ravintolaan ja tilattiin kebabit. Sitten oli hyvä mieli :)

Eilenki alko niin ottaa päästä, kun kämppis oli heittäny ROSKIIN minun kinkkukiusaukset....En sille uskaltanu raivota, mutta kyllä se kaiveli. Tänään piti sit syödä ranskalaisia ja nakkeja. Kämppis oli luullut, että sen kiusaukset olivat olleet pakastimessa toukokuusta asti. Pitää vissiin nimikoida omat ruoat, ettei taas tuu tällaisia kämmejä.

Voi tsiisus tuota koulun käyntiäki. Mie haluan TOIMITTAJAKSI! Tänään opiskeltiin kuinka keltaisesta ja sinisestä tulee vihreää. Sehän opetettiin jo ala-asteella...Voi murrrr! Sitte ku kokoajan väsyttää, eikä asia kiinnosta, yritäppä siinä pysyä tarkkaavaisena. Edelliset runoväkerrykset ovat eilisen sommittelutunnin saldoa... Saipahan vähemmäksi mössöä päästä. Ensin opettaja selitti meille taidekuvien avulla sommittelusta. Sitten katsottiin lehtivalokuvia ja sieltä olis pitäny löytää samoja sääntöjä. Vaikea uskoa, että valokuvaaja on ajatellut kultaista leikkausta tai voimalinjoja kuvaa ottaessaan...Ettämie vihaan luento-opetusta!

Tänään on oikeat Opiskelijabileet...Meille on järjestetty kilpailu ja paras joukkue palkitaan. Mukaan kuuluu luonnollisesti kilisevät pullot ja kostea meininki. Mulla ei pätkääkään huvita ryypätä, mutta jos sieltä sais edes vähän paremman fiiliksen...Pitää vissiin alkaa valmistautua...

~O

Tuska

Ensin on ystävyys, se leimahtaa rakkaudeksi

Rakkaus sammuu...

...Paluuta ystävyyteen ei enää ole..

Mitä jäljelle jää?

Tuska

 Tuska ei hellitä, ei päästä irti.

Tuska valtaa mielen.

Se ei laimene, se ruokkii itseään.

Tuskaa ei pääse pakoon

 Tuska on henkilökohtainen

Se on ikiomasi

http://freewallpapersfordesktopdownload.blogspot.fi

~O

Tyhjä minä

Paperi on tyhjä. Missä ovat kirjaimet, missä sanat?

Huone on tyhjä. Missä ovat ihmiset, missä äänet?

Sydämeni on tyhjä. Missä on rakkaus, missä nauru?

Kyyneleet ovat menneet, jäljellä vain tyhjyys.

Millä täytän aukon rinnassani?

Miten voisin olla taas ehjä?

  
~O

Kalakeitto tuli vanhaksi!

 

 (Tästä sain jopa hyvää palautetta muilta kurssilaisilta)

 (Tää oli sit ihan kauhee vääntää kuvanmuokkausohjelmassa julkaisukuntoon)

Valokuvauskurssin ensimmäisiä aikaan saannoksia. Opettaja kommentoi että nää on aika maitomaisia. Teen niille käsittelyssä varmaan jotain outoa, tai sitten maito vain miellyttää silmääni. Kuka tietää...

Tein tänään kalakeittoa ja sille tapahtui jotain aivan kamalaa, koska se näytti aivan harmaalta. Tuli ikävä äitiä ja pippurisoppaa. Tämän jälkeen en enää valita pippureista. Kalakeitto on vaikee ruoka. Kaikki kunnia sen osaajille.

Ollaan kämppiksen kanssa huomattu, että meän keittiö on aivan surkean pieni kahdelle. Ei siellä voi tehdä yhtäaikaa ruokaa kun koko ajan törmäillään toisiimme.

Englantimörkökin selätettiin tänään ja toivotaan, että ainakin se abrobatur tulee takasin. Siellä kysyttiin muuten introverttikin. Jos en olis tehny luonneanalyysiä olisi tämäkin ollut mysteeri. Ainaki tuli 2 pistettä kokeesta xD.

~O

Ystävyys muuttuu usein rakkaudeksi,

rakkaus ei milloinkaan ystävyydeksi

~Lordi Byron

Ajatusten vuosi

~O

Se on loppu nyt!

 Tämä tahditti eilisen illan niin jatkoilla kuin baarissa
Kävin muka lenkillä, mutta on niin epäterveellisesti eletty, että olin aivan tukossa. Eiliset keilailut menivät taas sitä tavallista rataa. Jatkoille ja tanssilattialle...

Olen erittäin sosiaalinen persoona. Yksin kotona istuminen on maailman ahdistavinta. Jos jossain jotain tapahtuu, olen siellä viivana. Nyt olen huomannut, ettei se enää toimi. Täytyy opetella sanomaan ei. Huomasin, että olen juonu viimeisen kolmen viikon aikana enemmän kuin sitä edeltäneen puolen vuoden aikana. Se alkaa pikku hiljaa tuntua. Nukkuminen on jäänyt vähemmälle, eikä enää oikein mitään jaksa tehdä. Ehkä parisuhdedraamalla on osuutta as
iaan. Kun pitää itsensä kiireisenä, ei tarvitse kohdata ikäviä ajatuksia oman pään sisällä. Se on loppu nyt! Tässä menee raja. Jokatoinen päivä ei voi ryypätä.


Tänään paikalliset kaverit pyysivät alkoholittomiin illan istujaisiin. Mulle tuli huono-omatunto, kun täytyi heille sanoa, etten yksinkertaisesti jaksa. Täytyy minunkin viikossa yksi yö nukkua. Viime yönäkin unet jäivät alle kuuden tunnin. Koko päivä on mennyt iltaa odotellessa. Huonekin alkaa taas uhkaavasti räjähtää.

Ensimmäisenä iltana juttelin kämppikseni kanssa. Hän ilmoitti, että tv-lupatarkastajia ei päästetä sisälle. Tänään ovisummeri soi yhtäkkiä. Siellä saattoi aivan hyvin olla tämä jokaisen opiskelijan vihollinen. Ilmeisesti sitä ei kukaan muukaan päästänyt sisälle, koska ovikello pysyi hiljaisena.
Täällä opiskelijaboxissa on paljon viihtyisämpää kun ei tarvitse olla jatkuvasti yksin. Jos haluttaa omaa rauhaa, vetää oven hetkeksi kiinni. Avaimistakaan ei tarvitse kantaa yhtä suurta huolta, koska ainakin toinen saa oven auki. Muutenkin olo on paljon turvallisempi kuin yksin asuessa.

Pohjakosketuksista huolimatta voin sanoa, että vuoristoradan vaunu hilautuu kovalla vauhdilla ylös päin. Maailma näyttää valoisammalta kuin pitkään aikaan. Tämä on kai kuuluisaa villiä nuoruutta, jonka voi elää vain kerran. Tulee vaunu sieltä vielä kovemmalla vauhdilla alas ja heikompaa alkaa hirvittää. Mutta se on sen ajan murhe.
 
~O

Tähän yleensä kirjotetaan otsikko, muttako oon miettiny niitä koko päivän niin nyt ei pysty

Joo, että silleen ja tälleen ja mitäs kaikkea jännää sitä onkaan tapahtunu. Ajatusoksennan, kun en osaa nyt yhtään mitään jäsennellä. Oon aivan kuutamolla. Olin kuusi tuntia tekstitaidon kokeessa. Aika meni silleen että ziuh ja kello oli jotain 14 ja sain tehtyä kolme tekstitaidon vastausta. En oo iha varma mitä niissä lukee. Ainaki kirjotin tosi monta kertaa Mikael Granlund ja Antero Mertaranta.

Joo....Tuota meillä kai olis jotku keila sessiot tuossa viidelta viestinnän porukan kanssa. Pitäis saada ittensä siihen koottua. Kämppis ilmestyi eilen ihan yhtäkkiä. Odotin häntä vasta viikonloppuna. Ensin vähän katottiin toisiamme kummissaan eikä kumpikaan uskaltanu toiselle puhua. Hän tuli pikkuveljensä kanssa ja mie jo hetken luulin, että sillä on joku mies mukana ja ne lääppii koko viikonlopun täällä. En olis kestäny Max-episodin jälkeen sellasta sarjaa. Tänään jo tullaan tosi hyvin juttuun. Onneksi! Ehdin luoda jo kaikenlaisia kauhuskenaarioita.

Keskiviikko meni kunnon opiskelijan tapaan kosteasti. Käytiin yökerhossa, mutta mie sieltä ekana pois lähdin. En vaan jaksanu. Max on alkanu kummittelemaan tuolla takaraivossa. En enää päivisin sitä hirveästi ajattele, mutta yöllä se tunkee uniin. Tosi ahistavaa. Jään ekaa viikonloppua opiskelukaupunkiin. Lauantaina ei olla menossa juhlimaan, mutta jostain bilistelystä nuo tytöt puhuivat. Rovaniemellä tämä tunnetaan huruajeluna.

Oon kirjottanu niin asiatekstiä, että nyt tulee iha hajanaista juttua. Kohta pitäis lähtee ja tuolla tulee vettä kuin siitä esterin ahterista. Väsyttää ihan tolkuttomasti. Oon niin onnellinen, että ne minun vastaukset ovat arviointikelpoisia, enkä ees mittään mokannu. Englannin kuuntelussa sain väärät paperit ja se oliki sitte aivan liian jännää. Ei menny aivan nappiin se kuuntelu. Maanantaina kattoa miten kirjalliset menee. Jos sieltä se A tulis, että saapi valkosen lätsän. Anteeksi äiti, ettei mulla nyt tän kummosemmat tavoitteet oo. Lukion reksi kyllä jottain puhu, että saisinko vähän hyvitystä, kun oikeiden papereiden puuttuminen vaikutti minun koesuoritukseen. Se olis aika bueno.

Takoi koko kuustuntisen päässä:


Kiitti ja mangomoi! Helpotti, eikä enää okseta

~O

Vuoristoradalla

Selvisin ehjin nahoin isosta lauantaista. Ei vaan ikinä ole aamulla ollu sellaista olotilaa kuin oli tänään. Meni aivan överiksi, mutta sentään muistan koko illan. Aloiteltiin tyttöjen kanssa mun luona ja siirryttiin paikalliseen yökerhoon. Mulla oli Pisang Ambon -likööriä, jota lantrataan maidolla. Se oli aika hassua, kun aluksi ei tuntunu yhtään ja vasta yökerhossa alkoivat jalat pettää. Toivottavasti en pahasti pilannu muitten iltaa, kun joutuivat minusta huolehtimaan.

Viikon olen opetellut sinkkuelämää. Ei tähän aivan heti totu. Mielialat menevät vuoristorataa. Välillä on olo, että kyllä tää tästä, mutta sitten tulee pohjakosketuksia. Tänään olen ollut taas aika pohjalla. Mulla on niin ikävä, ettei tää varmaan ikinä helpota.
Rovaniemellä juttelin seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa eräässä nuorten paikassa. Häneltä sain voimaa ja neuvoja jatkaa eteenpäin ja uskoa, että elämä vielä voittaa. Nyt täytyy antaa itselle aikaa surra.
Max kävi perjantaina hakemassa miljoonat hammasharjansa ja vaatteensa. En usko, että hän uskaltaa harjoja  käyttää, kun uhkasin, että uitan ne vessanpöntössä. En ole uittanut, vaikka sepäs olisi ollut hupaisaa. Tilanne oli aivan outo. Rakas ihminen, jonka lähellä on saanut olla, on yhtäkkiä aivan kylmä ja etäinen. Hän viipyi puoli tuntia, kunnes tajusi, etten mie pysty olemaan sen kanssa luontevasti.

Nukuin päikkäreitä ja näin unta, että Max tuli käymään täällä. Se kertoi, että on ihastunu yhteen nuorempaan tyttöön. Aikoivat oikein seurustella. Sitten kun heräsin, tuntui taas tosi pahalta.
Nolottaa, kun menin eilen vuodattamaan koko surkean elämäni yhdelle viestinnänryhmän pojalle. Alamme opiskella ensiviikolla yhdessä valokuvausta. Hän oli aika jurrissa, että toivottavasti ei muista puoltakaan mitä kerroin.

Tänään olen vaan surru, koomannu, kaveritkin kävivät. Siivoaminen ja pyykkäys on jäänyt. Ei vaan jaksa. Huomenna englannin kuuntelu, enkä ole muistanut ilmoittaa valokuvauksen opettajalle asiasta.

~O

Sateenkaariunia

 Nyt se on tehty: kaapeli on hankittu. Kuvia kehiin. Ensin ajattelin esitellä huoneen, jossa tällä hetkellä asustan.

Käytössäni on 26 neliötä. Muut tilat ovat aika pienet, mutta itse huone melkoisen kookas. Tänään yritin siivota, mutta yritys kariutui, kun imurista katkesi putki. Lähdin kauppaan kysymään saisinko uuden putken, mutta kun pyörän kumit olivat tyhjentyneet. Ei päästy kauppaan.

Käytiin tyttöjen kanssa eilen karkkikaupassa. Ostin karkkia kohtuudella. Muut ahtoivat pussinsa melkein täyteen ja kärsivät tunnon tuskia, kun säkki maksoi niin valtavasti.

Koko viikon on koulussa pidetty luentoja milloin mistäkin aiheesta. Eilen puhuttiin dokumenttielokuvista. Katsottiin myös aika vanhoja dokkareita. Huomatkaa kommentti muistiinpanoissa: "Tekstit vois laittaa ylös, ettei pitkien päät ole edessä". Oli todella ärsyttävää katsoa venäläistä dokkaria, jossa on englanniksi tekstit ja auditorion kahdella alemmalla rivillä istuu pitkiä poikia.
Tänään meidät jaettiin kahteen ryhmään. Päädyin opiskelemaan valokuvausta koko syksyksi, kun toinen puolisko porukkaa pääsee journalismiin käsiksi. Plääh! En ole eläissäni käyttänyt järjestelmäkameraa. Ensiviikolla sen hallintaa opetetaan englanniksi. Ehkä opin taitavammaksi kuvaajaksi. Nämä ovat jo kännykkälaadun takia aika ala-arvoisia.

Tänään illalla iski ahdistus ja oli pakko lähteä pihalle. Siellä satoi kaatamalla vettä. Kastuminen ei haitannut. Se tuntui terapeuttiselta. Kävelyn jälkeen muistin, että tänään on yleinen saunavuoro. Saunassa istui myös muutama naapuri, mutta yrityksistä huolimatta eivät he paljoa pukahtaneet.

Lenkillä bongasin myös upean sateenkaaren. Olisin vaikka voinut lähteä etsimään aarretta sen toisesta päästä. Kaari oli niin iso, ettei se mahtunut kokonaan kuvaan.
Monen yön pätkäunet alkavat painaa. Täytyy yrittää ajoissa nukkumaan. Pikkulauantai on tänään. Opiskelijakommuunissa viina virtaa vinhemmin kuin itse lauantaina. Minä nukun kaiken sen ohi. Isoa lauantaita odotellessa.

~O

Kaikella rakkaudella

Mulla oli tosiaan lista kaikesta mitä halusin kirjoittaa. Nyt poimin ensimmäisen aiheen: Läheiset ihmiset
Mie voin sanoa, että kävi aivan sairaan hyvä tuuri kavereiden suhteen. Parempia kavereita en olis voinu täältä vieraasta kaupungista saada. Ollaan tunnettu viikko, mutta tuntuu, että olis kauemminki yhessä oltu.

Tänään löysin itseni leikkikentältä, hampurilaisbaarista ja jalkapalloharkoista. Oli ihana piristysruiske häröillä leikkikentällä ilman estoja tai jännityksiä. Aion hankkia puhelimeen siirtokaapelin. Nyt olisi tullut mahtavia kuvia. Makeat naurut ainakin sain. Elän taas muutaman vuoden kauemmin. Katriina valmentaa jalkapallojoukkuetta. Sillä välin, kun hän karjui teinejä juoksemaan, minä juttelin Sonjan ja tämän kaksoissiskon Marian kanssa. Vuodatin kaiken tuskan heille. Tuntui helpottavalta puhua, eikä vain miettiä kaikkea oman pään sisällä.

Toiset ihmiset ovat mulle valtavan tärkeitä. Pidän ystävistäni kiinni vaikka väkisin. Vaikka Max hylkäsi minut, on minulla ihmisiä tukemassa. Nyt ymmärrän, kun taotaan päähän, että täytyy olla ystäviä parisuhteen ulkopuolella. Tässä tilanteessa osaan arvostaa ystäviäni aivan eri tavalla. Ilman heitä olisin niin liemessä.
Äiti on ollut ihana, kun se on huolehtinut. Joka päivä soittanut ainakin kahdesti. Rakastan perhettäni. Koti on paikka, jonne voi tulla iloisena taikka surullisena. Vastassa on aina ihmisiä, jotka välittävät.

Minulla on aika vähän ystäviä, mutta ne ovat harvoja ja valittuja. Erään olen tuntenut siitä lähtien kun muutin 10 vuotta sitten Rovaniemelle. Ensimmäisenä päivänä muuton jälkeen potkulautailin hänen talonsa ohi. Hän tuli juttelemaan. Siitä lähtien olemme olleet ystäviä. Hän on minulle tärkeä ja tuli ensimmäisenä lohduttamaan, kun kuuli suruviestin. Toivon, että pysymme ystävinä, vaikka en asu enää aivan naapurissa.
Toisen hyvän ystäväni tapasin lukiossa. Hän sai kaksoset ja jäi aika pian lukion alkamisen jälkeen pois. Kaikesta huolimatta olemme pysyneet yhteydessä.
Serkkuni asuu kauempana, ja näemme lähinnä lomilla. Hänet olen tuntenut aina. Olemme kovin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Olemmehan sentään sukua. Välillä kukaan muu ei ymmärrä tytärtä, jonka äidillä on viidenkympin villitys.

Kaikkia ystävyyssuhteita en ole onnistunut säilyttämään, vaikka kuinka olisin halunnut. Ehkä aika on vain mennyt eteenpäin ja olemme kasvaneet erilleen.
Oma sarjansa on seurakunnan kaverit. Nuorten illoissa ja kahvila Katutasolla vallitsee aina mukava tunnelma ja siellä on tosi hyvä porukkahenki. Ei siellä aina paasata Jumalasta. Läpät voivat välillä heikompia hirvittää. Olen saanut paljon myöskin poikapuolisia kavereita. Poikien kanssa on rentoa hengailla, mutta he eivät ole sellaisia, joille voisin kaiken vuodattaa.
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, onnittelen. Voi olla kovin puisevaa lukea pitkää tekstiä. Kaikki jotka itsensä tunnistivat ja muutkin kaverit: Haluan sanoa, että ootte rakkaita ja tärkeintä mitä mulla on.

<3:llä O

Särkynyt sydän

Reilu kaksi vuotta sitten löysin ensirakkauteni. Yhdessä koimme elämän ilot ja surut. Tänään hän sanoi, ettei enää tiedä haluaako jatkaa kanssani. Erosimme erittäin ristiriitaisesti. Aluksi en edes tiennyt että erosimme. Nyt mietin halusiko hän edes erota, vai mitä hän sanoillaan tarkoitti.

Minusta tuntuu, että joku on kuollut. Maailmanloppu tuli tähän paikkaan. Olen itkenyt koko illan. Enää ei itketä. Jäljellä on tyhjyys ja ikävä. Ihminen, jota rakastin on poissa, eikä mikään palaa ennalleen.

Mulla oli synttärit viikonloppuna. Ensin tulin perjantaina kipeäksi. Sitten Max tuli eilen ja oli vähän aikaa kuin mitään ei olisi hätänä. Vasta lähtiessään ilmoitti miten on asian laita. Siitä on tasan 12 tuntia. Tuntuu ikuisuudelta. En saa unta, en pysy paikallaan. Kaikki vaan pyörii mössönä päässä. Muistot vyöryvät mieleen. Tajuan vain, etten saa niitä hetkiä enää takaisin.
Miksi pitää kärsiä tämä tuska? Eikö voisi vain painaa Delete-nappia ja jatkaa elämää.
Menetin ystävän, jolle olin paljastanut synkimmätkin salaisuuteni. Mietin, mitä hän nyt ajattelee minusta. Onko hän tyytyväinen ratkaisuun. Minä en ole. Ei tietenkään olisi ollut järkevää väkisinkään olla yhdessä. Kahden vuoden aikana olemme selvinneet kaikenlaisista draamoista. Hänelle ei tunnu olevan merkitystä, että kaikki valuu hukkaan, unohdukseen.

Kuvaa tämän hetkistä olotilaa, kun uni ei tule: