Vaniljasyndrooma

Kesällä on ihana mennä ostamaan jäätelökioskilta kolmen euron tötterö. Kioskin seinässä on näkyvillä valikoima, josta saattaa oman pallonsa valita. Tarjolla on tuttuja päärynää, mansikkaa ja vaniljaa. Joka kesä tulee uutuusmakuja. Yhtenä kesänä muistan popcorni jäätelön. Valitseminen on välillä yhtä tuskaa. Ehkä tekisi mieli kokeilla miltä rommirusina maistuu, mutta jos se onkin pahaa...Lopulta tuskastun ja päädyn tuttuun ja turvalliseen: Vaniljaan.

Vanilja on taattua tavaraa. Se ei ole pahaa, mutta ei se makuhermojakaan hivele. Elämäni tuntuu tällä hetkellä vaniljalta. Päivät menevät samalla tavalla: Aamulla kouluun, iltapäivällä kotiin, ruokaa, salille, takaisin kotiin ja nukkumaan. Seuraavana aamuna sama rumba. Rutiinit tuovat elämään turvallisuutta, mutta tämä mun elämä on aivan liian turvallista. Tarvisin totaalisen irtioton arjesta ja tutuista kuvioista. Vaniljaa vaan pursuaa, eikä sitä enää voi hallita.

Vanilja on halpaa. Rutiinien rikkominen vaatii rahaa, eikä sitä ole koskaan tarpeeksi. Loma meni töissä. Työ tuo turvallisuutta elämään. Taloudellinen tilanne on turvattu. Turvallisuus tarkoittaa vaniljaa. Vanilja on tasaista, eikä sen mausta saa mitään kiksejä. Haluan jonkin aivan uuden maun elämääni ja kauhoa vaniljat roskapönttöön.

Jotta elämä ei vahingossakaan kävisi liian jännittäväksi tuli tuttu vaniljainen flunssa minua taas tervehtimään. Sama tuttu kaava: Vähän kuumetta, kurkkukipeä, nuha ja väsyttää. Ei mitään dramaattista. Ei koskaan tarvitse edes antibiootti kuuria.
Kuukauden päästä lähdetään Leville juhlistamaan synttäreitä. Tuskin maltan odottaa. Levi on kaikkea muuta kuin vaniljaa.

Siinä sitä vaniljaa on s**tana....

Kuva: weheartit.com

 ~O

Pinkki tekee elämästä vaikean

Yksin oleminen on oikeastaan aika jännää. Kun ei ole ketään kenen kanssa jutella, alkaa omassa päässä käymään jonkinlaista vuoropuhelua itsensä kanssa. En ole ollut pitkään aikaan tällä tavalla aivan yksikseen. Syksyn alussa kaksi ensimmäistä viikkoa meni parisuhdeshokissa ja edellisessä asunnossa olin erittäin harvoin yksin kotona. Tähän on tottuminen. Ei voi käydä viereisessä huoneessa angstaamassa, kun tiskejä on kasautunut pienen Himalajan verran. Yksin ollessa ei voi kämppikselle kommentoida kuinka ärsyttävä on salkkareiden Severi (joka tässä taloudessa on nimetty Serveriksi). Itse pitää oman pään sisällä Severi manata.

Olen huomannut, että olen aivan järkyttävä sotkija. Tuntuu, ettei kahdesta ihmisestäkään tule niin paljon sotkua kuin minusta yksinään. Ei voi ketään muuta sotkusta syyttää kuin itseään...paitsi ehkä vähän leipomista. Silloin on isompikin keittiö jauhoissa ja taikinassa. Eilen olin jotenkin aivan hukassa. En muista milloin viimeksi olisin ollut koko sunnuntaipäivän aivan yksin. Taajoin ympäri kämppää ja tulin luutunneeksi lattian. Pyykitkin peseentyivät aivan huomaamatta.

Välillä olen miettinyt olenko aivan oikeassa koulussa. Kohta on mennyt ensimmäinen vuosi, eikä ole ollut yhtään kurssia, johon olisin kokenut palavaa intohimoa. Ainakin tiedän, ettei elokuvien tekeminen ole minun juttuni.

Tosiaan kävin niitä pyykkejä pesemässä eilen. Jätin ne tavalliseen tapaan kuivaushuoneeseen kuivumaan. Menin tänään hakemaan niitä. Alhaalla minua odotti pieni ylläri. Naapuri oli suivaantunut, kun hänen pyykeilleen ei ollut huoneessa tilaa, sillä minun ja jonkun toisen vaatteet valtasivat kaikki narut. Kaikki muut naapuri oli kerännyt koriin, mutta vaaleanpunaiset urheilurintsikat olivat jääneet paikalleen. Oli vissiin sen elämästä tullut tosi vaikeaa.
"Pyykit ei tartte päivää kuivumiseen. Tee muiden elämästä helpompaa ja hae ne ajallaan pois" Olen aika varma kuka armaista naapureista tämän viestin jätti.

~O

Titanic törmää aina jäävuoreen

Palapelit ovat mukavaa ajanvietettä. Toistaiseksi olen koonnut ne ja muutaman päivän päästä purkanut. En ole vielä ainoatakaan laittanut seinälle, vaikka tuhannen palan pelejä olen rakentanut ainakin kymmenen. Kävin jokin aika sitten kirjakaupassa ja bongasin sieltä 1500 palan Titanicin. Tästä teen taulun. Nyt palat alkavat olla kasassa, mutta silti projekti törmäsi jäävuoreen. Pelissä on kaksi ylimääräistä ja kaksi puuttuvaa palaa. Ylimääräiset eivät käy puuttuvien tilalle. Eihän minulla tietenkään ole enää kuittia tallessa. Täytyy käyttää mielikuvitusta, että saa pari reikää täytettyä. Kai minun täytyy uskoa, että Titanicista ei koskaan seuraa mitään hyvää. Kuva: ebay.it

Eilen oli 2.maaliskuuta. Sinkkuuteni puolivuotis päivä. Sen kunniaksi siivosin torstaina koko kämpän lattiasta kattoon. Vaatekaappiin tuli huomattaavasti tilaa. Löysin sieltä vielä muutaman Max-nimisen henkilön vanhoja vaatteita, jotka olivat oikeastaan minun. Lensivät kaikki suoraan roskiin. Heitin myös pois reikäiset vaatteet. Vaatepussin roskapönttöön vieminen oli jonkinlainen siirtymäriitti. Puolivuotta meni ennen kuin sain tämänkin tehtyä. Olen kai maailman hitain pääsemään vastoinkäymisistä yli.

Huomenna on jänskä päivä. Menen uuteen työpaikkaan. Luulin vielä keskiviikkona, että saan pitää lomaa, mutta sitten puhelin soi ja loma jäi haaveeksi. Menen tekemään paikalliseen lehteen juttuja. Hyvä tuuri kun saa oman alan töitä tehdä ja saa rahaa, jota opiskelijalla ei ole koskaan liikaa.

Eilen tehtiin kämppiksen kanssa ruoaksi tortilloja ja jälkkäriksi marjakiisseliä. Minun pitäisi hankkia halpiskamera, kun tuo kännykkä laatu on todella kuraa.

Tortilloihin tuli salaattia, jauhelihaa ja kahdenlaista dippiä. Oli todella slurps om nom ihanaa nam nam.

Elämän ensimmäinen kiisseli, eikä ollut huonompaa. Vaniljakastike oli tietenkin paras osa. Ei kiisseliä vaniljakastikkeella vaan vaniljakastiketta marjakiisselillä.

~O