Vaniljasyndrooma

Kesällä on ihana mennä ostamaan jäätelökioskilta kolmen euron tötterö. Kioskin seinässä on näkyvillä valikoima, josta saattaa oman pallonsa valita. Tarjolla on tuttuja päärynää, mansikkaa ja vaniljaa. Joka kesä tulee uutuusmakuja. Yhtenä kesänä muistan popcorni jäätelön. Valitseminen on välillä yhtä tuskaa. Ehkä tekisi mieli kokeilla miltä rommirusina maistuu, mutta jos se onkin pahaa...Lopulta tuskastun ja päädyn tuttuun ja turvalliseen: Vaniljaan.

Vanilja on taattua tavaraa. Se ei ole pahaa, mutta ei se makuhermojakaan hivele. Elämäni tuntuu tällä hetkellä vaniljalta. Päivät menevät samalla tavalla: Aamulla kouluun, iltapäivällä kotiin, ruokaa, salille, takaisin kotiin ja nukkumaan. Seuraavana aamuna sama rumba. Rutiinit tuovat elämään turvallisuutta, mutta tämä mun elämä on aivan liian turvallista. Tarvisin totaalisen irtioton arjesta ja tutuista kuvioista. Vaniljaa vaan pursuaa, eikä sitä enää voi hallita.

Vanilja on halpaa. Rutiinien rikkominen vaatii rahaa, eikä sitä ole koskaan tarpeeksi. Loma meni töissä. Työ tuo turvallisuutta elämään. Taloudellinen tilanne on turvattu. Turvallisuus tarkoittaa vaniljaa. Vanilja on tasaista, eikä sen mausta saa mitään kiksejä. Haluan jonkin aivan uuden maun elämääni ja kauhoa vaniljat roskapönttöön.

Jotta elämä ei vahingossakaan kävisi liian jännittäväksi tuli tuttu vaniljainen flunssa minua taas tervehtimään. Sama tuttu kaava: Vähän kuumetta, kurkkukipeä, nuha ja väsyttää. Ei mitään dramaattista. Ei koskaan tarvitse edes antibiootti kuuria.
Kuukauden päästä lähdetään Leville juhlistamaan synttäreitä. Tuskin maltan odottaa. Levi on kaikkea muuta kuin vaniljaa.

Siinä sitä vaniljaa on s**tana....

Kuva: weheartit.com

 ~O