Lomalla oli aivan mahtava nähdä vanhoja kavereita ajan kanssa. Viikko meni hujauksessa, enkä kämpillä pahemmin vanhentunut. Tämä johtui myös siitä, että 22 neliön yksiöni oli turkasen kuuma. Lomalle sattui aivoja sulattava helle. Ensimmäiset päivät olivat aivan jees. Loppuviikosta kämppäkin muistutti huonosti lämmitettyä saunaa. Mihinkään ei päässyt lämpöä karkuun. Ahdistushan siinä lopulta tuli enkä loppuviikosta hirveästi nukkunut. Ei saisi valittaa. Pimeä ja kylmä talvi on taas vastassa. Silloin taas kävelen huopatossut jalassa miljoona kerrosta vaatteita päällä ja toivon, että olisi kesä.
Skootteri on kesäkuumalla paras kulkuväline. Siinä on paras ilmastointi. Ajelin minishortseissa ja tuubitopissa, eikä tullut yhtään kylmä. Enemmän pelotti, jos kaadun niin tulee todella rumaa jälkeä.
On vähän ristiriitainen olo. Odotan jo syksyä, sillä yksin asuminen pidemmän päälle ei ole aivan minun juttuni. Tuntuu hassulta, että ihmiset, joiden kanssa on ollut tiiviisti koko vuoden, ovat kaukana poissa. Toisaalta taas kotikaupunki on ihanan tuttu ja turvallinen. Tunsin olevani tervetullut takaisin. Töissäkin on aivan kiva käydä, kun saan vihdoin tehdä sitä, missä olen oikeasti hyvä.
Töissä menee niin paljon aikaa ja energiaa, etten enää illalla jaksa istua tietokoneen edessä kirjoittamassa. Laitan blogin kesäksi tauolle ja palaan syksyllä asiaan. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan ;)
Ihanaa, lämpöistä ja rakkauden kesää kaikille!
~O
