Kotona on hyvä olla

Nyt on tieteellisesti todistettu, että 22 neliön sotkemiseen menee tasan 24 tuntia. Lauantaina roudasin vähäisen omaisuuteni kesäkämppään. Olen asunut täällä kolme päivää ja nyt jo tuntuu kodilta. Koti kaupunki on tuttu ja turvallinen. Täällä on hyvä olla, vaikka aivan yksin saankin iltani viettää. 

Opiskelukaupungista jäi hyvä fiilis. Kuluneet kolme viikkoa meidän kommuunissa on ollut säpinää ja vipinää. Luokkakaverini on ollut huoneessani hetekkamajoituksessa. Meillä oli niin mukavaa kolmisin, että teki melkein kipeää lähteä kesäksi pois. Hyvästit olivat suorastaan riipaisevat. Syksyllä on mukava palata takaisin. Viimeisestä viikosta teki erityisen mukavan pieni romanssin poikanen. Poikaseksi se kuitenkin jäi. Mukava piristysruiske, mutta siihen se sai jäädä. Syksyllä ei jatketa siitä mihin keväällä jäätiin.

En muista milloin olisin ollut tällä tavalla lomalla. Aamulla nukuin niin pitkään kuin unta riitti. Tein myös jotain historiallista: Nousin sängystä ylös melkein heti herättyäni ja puin vaatteet päälle. Minut tuntien makaisin ensin tunti kausia sängyssä ja laahustaisin yövaatteissa pitkälle iltapäivään. Ihminen tarvitsee välillä täydellisen nollauksen ja irrottautumisen. Ainoa miinus on vuorokausirytmin täydellinen kääntyminen, mutta on tämä sen arvoista. Ensi viikolla ovat akut ladattu. Jaksan painaa duunia ja tehdä journalistisesti taidokkaita juttuja.

Journalismin perusteet tosiaan menivät. Olen ollut taas kerran ylityöllistetty. Koulun harjoitusjuttujen tekeminen tuntui paljon työläämmältä kuin tavallinen työpäivä. Jouduin ideoimaan, valokuvaamaan ja kirjoittamaan juttuni itse. Kirjoittaminen sujui, mutta valokuvaaminen minua hieman jännitti. Piti keskittyä kahteen asiaan yhtäaikaa. Naisihmisenä se minulta tietenkin onnistui.

~O

Tästä kesä voi alkaa!

Ajattelin vaan kertoa, että tänään on ihana kesäpäivä ja mulla on niiiiiiiiiin hyvä fiilis!

~O

Murphyn laki on taas täällä

Perjantainan kohdalla oli kalenterissani iso suttu. Ei tarvinnut kovin kauaa miettinyt kun tajusin mikä menneisyyden merkittävä päivä silloin olikaan. Todennäköisesti sutun alla lukee jotain tyyliin "3 vuotta med Max". Etukäteen mietin, tuleekohan silloin totaalinen hajoaminen, mutta pidin itseni koko päivän kasassa, eikä tuntunut edes vaikealta. Hyvä minä!

Pari viikkoa sitten olo oli kuin vanhuksella. Sängystä ylös pääseminen oli täyttä tuskaa. Istua pystyin kymmenen minuuttia kerrallaan. Selkä parkani meni täysin jumiin aivan yhtäkkiä. Kävin ulkona valokuvaamassa, kun minulla on taas lainassa koulun hieno kamera. Mitä pidemmälle reissu eteni, sitä pahemmalta tuntui selässä. Kävin seuraavana päivänä lääkärissä, mutta sieltä ei saanut kuin särkylääkkeitä ja saikkua. Vietin kaksi seuraavaa päivää lääkehuuruissa. Ibuxin 800mg vedettyäni olin vielä järjissä, mutta Kuntosalikortin laitoin lomalle. Ei ole asiaa salille tällä selällä.

Kuviakin olisin ladannut, mutta Bloggerilla on joku ongelma päällä...En sitten lataa kuvia. Joku murphyn laki taas minua vainoaa.

 ~O