Nyt on tieteellisesti todistettu, että 22 neliön sotkemiseen menee tasan 24 tuntia. Lauantaina roudasin vähäisen omaisuuteni kesäkämppään. Olen asunut täällä kolme päivää ja nyt jo tuntuu kodilta. Koti kaupunki on tuttu ja turvallinen. Täällä on hyvä olla, vaikka aivan yksin saankin iltani viettää.
Opiskelukaupungista jäi hyvä fiilis. Kuluneet kolme viikkoa meidän kommuunissa on ollut säpinää ja vipinää. Luokkakaverini on ollut huoneessani hetekkamajoituksessa. Meillä oli niin mukavaa kolmisin, että teki melkein kipeää lähteä kesäksi pois. Hyvästit olivat suorastaan riipaisevat. Syksyllä on mukava palata takaisin. Viimeisestä viikosta teki erityisen mukavan pieni romanssin poikanen. Poikaseksi se kuitenkin jäi. Mukava piristysruiske, mutta siihen se sai jäädä. Syksyllä ei jatketa siitä mihin keväällä jäätiin.
En muista milloin olisin ollut tällä tavalla lomalla. Aamulla nukuin niin pitkään kuin unta riitti. Tein myös jotain historiallista: Nousin sängystä ylös melkein heti herättyäni ja puin vaatteet päälle. Minut tuntien makaisin ensin tunti kausia sängyssä ja laahustaisin yövaatteissa pitkälle iltapäivään. Ihminen tarvitsee välillä täydellisen nollauksen ja irrottautumisen. Ainoa miinus on vuorokausirytmin täydellinen kääntyminen, mutta on tämä sen arvoista. Ensi viikolla ovat akut ladattu. Jaksan painaa duunia ja tehdä journalistisesti taidokkaita juttuja.
Journalismin perusteet tosiaan menivät. Olen ollut taas kerran ylityöllistetty. Koulun harjoitusjuttujen tekeminen tuntui paljon työläämmältä kuin tavallinen työpäivä. Jouduin ideoimaan, valokuvaamaan ja kirjoittamaan juttuni itse. Kirjoittaminen sujui, mutta valokuvaaminen minua hieman jännitti. Piti keskittyä kahteen asiaan yhtäaikaa. Naisihmisenä se minulta tietenkin onnistui.
~O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti