Miten voi olla mahdollista, että mun koulu on TAAS lakkautusuhan alla. Tällä kertaa pukuherrat eivät puhuneet lämpimikseen, vaan iskivät lujat naulat viestinnän koulutusohjelman arkkuun. Hellurei pohjoisen medianomeille. Meillä ei huomenna ole varsinaisesti mitään ohjelmaa, mutta puskaradio on levittänyt sanomaa ulosmarssista. Paljonpa se auttaa, kun hirressä ollaan.
Nykyiset opiskelijat saavat käydä koulunsa loppuun. Kaikki kurssit täytyy saada tänä vuonna suoritettua, sillä niitä ei järjestetä enää seuraavana vuonna. En ole aivan varma, miten käy vaihto-opiskelusuunnitelmille. Jos minulla jää sen takia suorittamatta elintärkeitä kursseja, valmistunko ikinä.
Samaan aikaan, kun olen surkutellut nykyisen kouluni hautajaisia, olen kuitenkin ilahtunut entisen kouluni kehityksestä. Lukio alkaa toipua koomasta, johon se vaipui minun aikanani. Ilmaiset koulukirjat ja tablettikoneet saattavat todella vetää opiskelijoita. Toisaalta, kaupungista tulevilla menee rahaa ja aikaa matkustamiseen. Se on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin lukion oppikirjat. Tänään heitin ainakin 10 kiloa lukioaikaisia monisteita roskiin. Montakohan puuta niiden takia oli kaadettu. Onkohan minun oppikirjoihin kaadettu kokonainen metsä?
Kaivoin juuri varastosta huopatossut ja toppatakin. Tulispa jo talvi!
~O
torstai 26. syyskuuta 2013
maanantai 16. syyskuuta 2013
Mitä seuraavaksi stressaan?
Koulu alkoi rytinällä. Viestinnän lainsäädännön opettaja paiskasi heti pöytään kymmenen sivun esseen journalistin etiikasta ja Julkisen sanan neuvostosta. Samaan aikaan piti rakentaa aukeaman juttua vaihtareista. Teki mieli kirkua ja kiivetä seinille. Taas on ihana voittajafiilis. Mitä tein sen taas! Vaihtariartikkeli on tehty, vaikka synnytystuskat ja poltot olivat mahdottomat. Lainsäädännön essee kasvoi kolmesta sivusta kymmeneen. On kevyt olo. Pitäisikö keksiä, mitä seuraavaksi stressaan?
Ainoa asia, joka mieltäni varjostaa, on iänikuinen flunssa. Syksyllä sairastuminen on kuitenkin aivan tavallista. Toivon kuitenkin, ettei tästä ala taas puolen vuoden putki. Viime kevät oli yhtä tuskaa ja poissaoloja kertyi ainakin kuukauden päivät. Taas yksi soluasunnon hyvistä puolista tulee esille. Ei tarvitse olla jatkuvasti yksin, vaikka on kipeänä, eikä ulkomaailmaan juuri pääse. Kämppia oli vielä niin ihana, että kävi kaupassa, kun ruoka uhkasi loppua.
Meillä on koulussa menossa intensiivikurssi. Ei todellakaan kestäisi olla pois. Meidän pitää suunnitella uudenlainen Lappi-bränditapahtuma, jossa joulupukin, porojen ja lumisten puiden käyttö on kielletty. Tapahtuma on suunnattu pukuherroille. Opettajat kannustavat meitä laajentamaan ajattelua ja luomaan hulluja ideoita, vaikka pukuherrat ovat tiettävästi jähmeää kansaa. Parhaamme yritämme, ja lupaavia ideoita olemme saaneet jo aikaiseksi.
Elämääni on sulostuttanut ensimmäistä kertaa Big Brother. Minä kun vannoin, etten koskaan ikinä milloinkaan sitä katso. Olen samaa mieltä monen muun kanssa, etteivät kaikki talossa asujat ole julkkiksia. Oikeat julkkikset osaisivat varmasti käyttäytyä paljon paremmin, eivätkä sotke toisten työllä ja vaivalla maalaamia tauluja. Tämän hetkinen suosikkini on taikurimies Jori. Hän osaa jopa viihdyttää katsojia, eikä ota jatkuvasti lujaa otsalohkoon.
Opiskelijaelämä maistuu tauon jälkeen aika hyvältä, vaikka joku kokki on heittänyt soppaan melkoisen annoksen pippureita. Onneksi poltetta liestyttää syksy, jonka ruskalehdet ovat oikeastaan kauniita.
~O
Ainoa asia, joka mieltäni varjostaa, on iänikuinen flunssa. Syksyllä sairastuminen on kuitenkin aivan tavallista. Toivon kuitenkin, ettei tästä ala taas puolen vuoden putki. Viime kevät oli yhtä tuskaa ja poissaoloja kertyi ainakin kuukauden päivät. Taas yksi soluasunnon hyvistä puolista tulee esille. Ei tarvitse olla jatkuvasti yksin, vaikka on kipeänä, eikä ulkomaailmaan juuri pääse. Kämppia oli vielä niin ihana, että kävi kaupassa, kun ruoka uhkasi loppua.
Meillä on koulussa menossa intensiivikurssi. Ei todellakaan kestäisi olla pois. Meidän pitää suunnitella uudenlainen Lappi-bränditapahtuma, jossa joulupukin, porojen ja lumisten puiden käyttö on kielletty. Tapahtuma on suunnattu pukuherroille. Opettajat kannustavat meitä laajentamaan ajattelua ja luomaan hulluja ideoita, vaikka pukuherrat ovat tiettävästi jähmeää kansaa. Parhaamme yritämme, ja lupaavia ideoita olemme saaneet jo aikaiseksi.
Elämääni on sulostuttanut ensimmäistä kertaa Big Brother. Minä kun vannoin, etten koskaan ikinä milloinkaan sitä katso. Olen samaa mieltä monen muun kanssa, etteivät kaikki talossa asujat ole julkkiksia. Oikeat julkkikset osaisivat varmasti käyttäytyä paljon paremmin, eivätkä sotke toisten työllä ja vaivalla maalaamia tauluja. Tämän hetkinen suosikkini on taikurimies Jori. Hän osaa jopa viihdyttää katsojia, eikä ota jatkuvasti lujaa otsalohkoon.
Opiskelijaelämä maistuu tauon jälkeen aika hyvältä, vaikka joku kokki on heittänyt soppaan melkoisen annoksen pippureita. Onneksi poltetta liestyttää syksy, jonka ruskalehdet ovat oikeastaan kauniita.
~O
perjantai 6. syyskuuta 2013
Vielä viisi minuuttia!
Lähdin ystävien kanssa ostamaan hiusväriä, mutta mukaan tarttui kelloradio. Vanhoina hyvinä aikoinan minulla oli vanhassa puhelimessa herätyksenä radio. Tavallisesti kanava oli YleX, sillä sieltä ei tullut mainoksia. Kaupallinen tulitus puoli kahdeksalta aamulla sai sykkeen nousemaan hetkessä huippulukemiin.
Uudessä puhelimessa on ollut kaiken karvaisia soittoääniä, kunnes päädyin vanhaan kunnon pirinään. Koskaan ei saa laittaa lempibiisiä herätykseksi, sillä silloin se ei enää kauaa ole lemppari. Pirinä on aina yhtä rasittava.
Koulu on alkanut ja journalistisen artikkelinkirjoitus edistyy. Stressaan artikkelia aivan eri tavalla kuin töissä. Toimituksessa minun ei tarvinnut huolehtia miljoonasta muusta asiasta yhtäaikaa. Nyt huomaan, ettei minulla ole ollut laisinkaan lomaa. En ole päässyt käymään oikeasti kaukana kotoa. Yleensä kesään on mahtunut yksi parin viikon reissu Etelä-Suomeen. Nyt tuntuu, ettei mitään kesää ole koskaan ollutkaan.
Huomenna on lauantai, mutta minulla oli kotipaikkakunnalla tapana käydä aamupäivällä kuntosalilla jumpalla. Aion huomenna jatkaa perinnettä, vaikka täällä ei ole BodyPump-tuntia aamuvirkuille. Laitan uuden herätyskellon soimaan ja toivon, että radiosta tulee hyvä biisi. Enkä varmasti ajattele kellon soidessa: Pakko nukkua vielä viisi minuuttia!
~O
Uudessä puhelimessa on ollut kaiken karvaisia soittoääniä, kunnes päädyin vanhaan kunnon pirinään. Koskaan ei saa laittaa lempibiisiä herätykseksi, sillä silloin se ei enää kauaa ole lemppari. Pirinä on aina yhtä rasittava.
Koulu on alkanut ja journalistisen artikkelinkirjoitus edistyy. Stressaan artikkelia aivan eri tavalla kuin töissä. Toimituksessa minun ei tarvinnut huolehtia miljoonasta muusta asiasta yhtäaikaa. Nyt huomaan, ettei minulla ole ollut laisinkaan lomaa. En ole päässyt käymään oikeasti kaukana kotoa. Yleensä kesään on mahtunut yksi parin viikon reissu Etelä-Suomeen. Nyt tuntuu, ettei mitään kesää ole koskaan ollutkaan.
Huomenna on lauantai, mutta minulla oli kotipaikkakunnalla tapana käydä aamupäivällä kuntosalilla jumpalla. Aion huomenna jatkaa perinnettä, vaikka täällä ei ole BodyPump-tuntia aamuvirkuille. Laitan uuden herätyskellon soimaan ja toivon, että radiosta tulee hyvä biisi. Enkä varmasti ajattele kellon soidessa: Pakko nukkua vielä viisi minuuttia!
~O
maanantai 2. syyskuuta 2013
Hyvää vuosipäivää minulle!
Luin vuoden takaisen postauksen. Siitä välittyi suuri ahdistus ja tuska. Maailmanloppu oli koittanut ja ajattelin, ettei elämä voi jatkua, eikä vastaan tulla mitään hyvää.
Elämä on mennyt vuoden päivät eteen päin ja olen syönyt sanani moneen kertaan. Loppuun kulutettu sanonta: Kun yksi ovi menee kiinni, niin uusi aukeaa pitää kaikessa kulahtaneisuudessaan paikkaansa. Ensimmäinen puoli vuotta oli shokkihoitoa, mutta nyt osaan jo löytää erosta hyviä puolia. Ikävä on viimein historiaa.
Yksi ihminen lähti, mutta uusia on tullut tilalle moninkertaisesti enemmän.Vielä tietenkin puuttuu se Mister Oikea. Säpinää on ollut, mutta ei ole napannut. En pidä elämääni laatua huonona, vaikka pitää yöt yksin nukkua. Kai tästä ajasta pitää ottaa kaikki ilo irti, ettei tarvitse vanhana miettiä, että jokin vaihe olisi jäänyt elämättä.
Tänään kokattiin kavereiden kanssa brunssit synttäreideni kunniaksi. Oli aika nam. Huomenna kouluun ja ennen kaikkea koulun ruuille, joita on todella ollut ikävä. Viestinnänlainsäädäntö kuulostaa kiinnostuksen kivivyöryltä.
Hyvää sinkkuuden vuosipäivää minulle!
~O
Elämä on mennyt vuoden päivät eteen päin ja olen syönyt sanani moneen kertaan. Loppuun kulutettu sanonta: Kun yksi ovi menee kiinni, niin uusi aukeaa pitää kaikessa kulahtaneisuudessaan paikkaansa. Ensimmäinen puoli vuotta oli shokkihoitoa, mutta nyt osaan jo löytää erosta hyviä puolia. Ikävä on viimein historiaa.
Yksi ihminen lähti, mutta uusia on tullut tilalle moninkertaisesti enemmän.Vielä tietenkin puuttuu se Mister Oikea. Säpinää on ollut, mutta ei ole napannut. En pidä elämääni laatua huonona, vaikka pitää yöt yksin nukkua. Kai tästä ajasta pitää ottaa kaikki ilo irti, ettei tarvitse vanhana miettiä, että jokin vaihe olisi jäänyt elämättä.
Tänään kokattiin kavereiden kanssa brunssit synttäreideni kunniaksi. Oli aika nam. Huomenna kouluun ja ennen kaikkea koulun ruuille, joita on todella ollut ikävä. Viestinnänlainsäädäntö kuulostaa kiinnostuksen kivivyöryltä.
Hyvää sinkkuuden vuosipäivää minulle!
~O
Elämäni murikka
Rannalla tulee usein heittäneeksi veteen kiven jos toisenkin. Kivet ovat eri muotoisia ja kokoisia. On valkoisia, ruskeita ja niitä tavallisia harmaita.
Joskus otan mukaan murikan, joka on mielestäni tavattoman hieno. Laitan sen kirjahyllyyn ja ihastelen sitä silloin tällöin.
Kiviä tulee vastaan erilaisia. Jotkut tulevat ja menevät. Heitetään samantien pois. Sitten löytyy se hieno kivi, jonka haluaa viedä kotiin.
Kivi näyttää ensi alkuun hienolta kirjahyllyssä. Se on kauniin muotoinen ja miellyttävä katsella.
Kuukausien kuluessa vilkaisen kiveä yhä harvemmin. Toisinaan saatan puhaltaa pölyt sen päältä. Vuosien kuluttua se näyttääkin aivan tavalliselta kiveltä.
Kivi katoaa hyllyn perälle uusien hienojen tavaroiden taakse. Siivouspäivänä nostan pölyisen murikan hyllystä ja hetkeksi mieleeni palaa se kaunis aurinkoinen päivä, jolloin kivi oli päivän paras löytö. Aika on mennyt eteen päin ja nykyään pidän enemmän tummista ja rosoisista kivistä. Tavallisen harmaa kivi saa luvan mennä. Ei se ole oikeastaan yhtään kaunis tai erikoinen
Menen samaiselle rannalle ja heitän kiven niin kauas kuin suinkin saan. Sieltä se ei tule takaisin, eikä sitä tarvitse enää ikinä nähdä. Joskus saatan muistella sitä, mutta jo paluu matkalla silmiini osuu se tumma ja rosoinen yksilö, joka on viehättävämpi kuin se, jonka viskasin järveen. Ehkä tämä on elämäni murikka, jota ei koskaan tarvitse heittää pois.
~O
Joskus otan mukaan murikan, joka on mielestäni tavattoman hieno. Laitan sen kirjahyllyyn ja ihastelen sitä silloin tällöin.
Kiviä tulee vastaan erilaisia. Jotkut tulevat ja menevät. Heitetään samantien pois. Sitten löytyy se hieno kivi, jonka haluaa viedä kotiin.
Kivi näyttää ensi alkuun hienolta kirjahyllyssä. Se on kauniin muotoinen ja miellyttävä katsella.
Kuukausien kuluessa vilkaisen kiveä yhä harvemmin. Toisinaan saatan puhaltaa pölyt sen päältä. Vuosien kuluttua se näyttääkin aivan tavalliselta kiveltä.
Kivi katoaa hyllyn perälle uusien hienojen tavaroiden taakse. Siivouspäivänä nostan pölyisen murikan hyllystä ja hetkeksi mieleeni palaa se kaunis aurinkoinen päivä, jolloin kivi oli päivän paras löytö. Aika on mennyt eteen päin ja nykyään pidän enemmän tummista ja rosoisista kivistä. Tavallisen harmaa kivi saa luvan mennä. Ei se ole oikeastaan yhtään kaunis tai erikoinen
Menen samaiselle rannalle ja heitän kiven niin kauas kuin suinkin saan. Sieltä se ei tule takaisin, eikä sitä tarvitse enää ikinä nähdä. Joskus saatan muistella sitä, mutta jo paluu matkalla silmiini osuu se tumma ja rosoinen yksilö, joka on viehättävämpi kuin se, jonka viskasin järveen. Ehkä tämä on elämäni murikka, jota ei koskaan tarvitse heittää pois.
~O
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)