Luin vuoden takaisen postauksen. Siitä välittyi suuri ahdistus ja tuska. Maailmanloppu oli koittanut ja ajattelin, ettei elämä voi jatkua, eikä vastaan tulla mitään hyvää.
Elämä on mennyt vuoden päivät eteen päin ja olen syönyt sanani moneen kertaan. Loppuun kulutettu sanonta: Kun yksi ovi menee kiinni, niin uusi aukeaa pitää kaikessa kulahtaneisuudessaan paikkaansa. Ensimmäinen puoli vuotta oli shokkihoitoa, mutta nyt osaan jo löytää erosta hyviä puolia. Ikävä on viimein historiaa.
Yksi ihminen lähti, mutta uusia on tullut tilalle moninkertaisesti enemmän.Vielä tietenkin puuttuu se Mister Oikea. Säpinää on ollut, mutta ei ole napannut. En pidä elämääni laatua huonona, vaikka pitää yöt yksin nukkua. Kai tästä ajasta pitää ottaa kaikki ilo irti, ettei tarvitse vanhana miettiä, että jokin vaihe olisi jäänyt elämättä.
Tänään kokattiin kavereiden kanssa brunssit synttäreideni kunniaksi. Oli aika nam. Huomenna kouluun ja ennen kaikkea koulun ruuille, joita on todella ollut ikävä. Viestinnänlainsäädäntö kuulostaa kiinnostuksen kivivyöryltä.
Hyvää sinkkuuden vuosipäivää minulle!
~O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti