Miten voi olla mahdollista, että mun koulu on TAAS lakkautusuhan alla. Tällä kertaa pukuherrat eivät puhuneet lämpimikseen, vaan iskivät lujat naulat viestinnän koulutusohjelman arkkuun. Hellurei pohjoisen medianomeille. Meillä ei huomenna ole varsinaisesti mitään ohjelmaa, mutta puskaradio on levittänyt sanomaa ulosmarssista. Paljonpa se auttaa, kun hirressä ollaan.
Nykyiset opiskelijat saavat käydä koulunsa loppuun. Kaikki kurssit täytyy saada tänä vuonna suoritettua, sillä niitä ei järjestetä enää seuraavana vuonna. En ole aivan varma, miten käy vaihto-opiskelusuunnitelmille. Jos minulla jää sen takia suorittamatta elintärkeitä kursseja, valmistunko ikinä.
Samaan aikaan, kun olen surkutellut nykyisen kouluni hautajaisia, olen kuitenkin ilahtunut entisen kouluni kehityksestä. Lukio alkaa toipua koomasta, johon se vaipui minun aikanani. Ilmaiset koulukirjat ja tablettikoneet saattavat todella vetää opiskelijoita. Toisaalta, kaupungista tulevilla menee rahaa ja aikaa matkustamiseen. Se on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin lukion oppikirjat. Tänään heitin ainakin 10 kiloa lukioaikaisia monisteita roskiin. Montakohan puuta niiden takia oli kaadettu. Onkohan minun oppikirjoihin kaadettu kokonainen metsä?
Kaivoin juuri varastosta huopatossut ja toppatakin. Tulispa jo talvi!
~O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti