Back to 80's

Voi taivas ku oon aivan unohtanu että mulla on tällanen päiväkirjajuttu jota pitää päivittää. On ollu niin paljo tekemistä, että ei perässä pysy. Viikonloppu meni kaverin synttäreitä juhlistaessa 80-luvun tyyliin. Olin suorastaan rakastunu mun krepattuihin hiuksiin. Ne oli niin pörheet ja kivat, etten olis laisinkaan niitä halunnu pestä.

Poikien kanssa mulle on käynyt huonosti. Ensin olen ihmisestä kiinnostunut, mutta kun tajuan että vastapuoli on minusta kiinnostunut, nousevat piikit pystyyn ja piiloudun suojamuurin taakse. Eron jälkeinen puolustusreaktio. Juuri nyt en halua yhtään vakavaa suhdetta kenenkään kanssa. Pieni säpinä on kivaa, mutta heti jos menee vakavaksi, niin alkaa pelottaa.
Baarissa tuli kiinalainen mieshenkilö kovin läheistä tuttavuutta tekemään. Hän seisoskeli tiskilla ja katseemme kohtasivat kerran. Hetken kuluttua mies tuli tanssilattialle ja tunsin erittäin epämiellyttävät kädet vyötäröllä. Ensin ajattelin että tanssitaan hetki. Mies alkoi käydä kovin kuumana, joten lähdin karkuun. Tytöt kertoivat että kaveri oli yrittänyt kiinalaista charmiaan muihinkin neitoihin, mutta laihalla tuloksella.
Viikonloppuani sulostutti myös uusi tuttavuus. Kämppiksen entinen kämppis tuli käymään. Hän asui huoneessani ennen minua. Pelkäsin, että jään kovin ulkopuoliseksi, mutta pelko oli turha. Alkukankeuksista kun selvittiin, hyvin tultiin juttuun.

Viikonloppu oli jees, mutta sunnuntaina oli hienoinen kohmelo. Coca-Cola paransi pahan olon. Ensimmäistä kertaa piti yöllä pönttöä halata...Hukkaan meni hamppari ja ranskalaiset...Ei siitä sen enempää...

Kuntosali on vienyt minut mennessään. Tänään sain treeniohjelman toisen osion. Järkytyin kuinka huonossa kunnossa minun hauikset ovat. Hyvä että yhtään liiketta jaksoin niillä kunnolla tehdä. Parasta kuntosalitreenissä on juoksumatto. Jaksan tehdä lihaskuntoliikkeet sen voimalla että tiedän pääseväni niiden jälkeen juoksumatolle.
Huomenna mennään kaverin kanssa salille, zumbaan ja viimeiseksi saunaan. Tuskin maltan odottaa.
Sitten tulee niin ihana olo ja on energiaa tehdä vaikka ja mitä.

~O

Tyyntä myrskyn edellä...

Nyt olen minäkin liittynyt kuntosalieharrastajien jaloon perheeseen. Ainakin siellä oli tänään niiiiin hyvännäkönen muskelimies että voihan slurps. Huomenna ohjaaja tekee mulle ohjelman ja näyttää miten salia käytetään. Tänään tutustuin jo Bodybumpiin. Siellä oli kaikenlaisia painoja ja tappavia lihaskuntojuttuja. Minun ruho ei taida aamulla liikkua sängystä mihinkään. Nyt alkaa jo lihakset jumittaa. Voi tosin niilläkin olla jo aika saada tekemistä. Lihaksia pahempi ongelma on nälkä...Voisin vetää vaikka kolme annosta kebabia.

Olipa mukava palata takasin opiskelijaelämään, vaikka kuntosalikortti oli porvareiden hinnoissa. Tekeminen on mulle parasta terapiaa. Loma alkoi jo käydä kovin pitkäksi, mutta kävin taas läpi kaikki ikävät tuntemukset. Tulin lopputulokseen: En voi jatkaa eteenpäin ennen kuin olen saanut Maxin kanssa selvitettyä lopullisesti välit naamakkain. Se ei tule olemaan helppoa, mutta ainakin herra tähän suostui.

En ole vielä nähnyt paikallisia kavereita. Pitää niillekin soitella, että saadaan vaihtaa lomajuorut. Tänään menin kouluun taas aivan liian aikaisin. En muistanut, että tunti alkaa vasta kympiltä. Enkä aamulla saanut aikaiseksi väkertää loppuun pc/mac -kurssin palautustehtäviä. Huomenna on viimeinen mahdollisuus. Nyt koulussa alkoi valaisun perusteet. Pitää kahlata kaikki tylsät läpi ennen kuin pääsee itse asiaan käsiksi. Opettaja tuntui sentään siedettävämmältä kuin valokuvauksessa. Ehkä hän saa minulle jotain opetettuakin. Kun aamulla oli kerrankin aikaa niin meikkasin ja näin vähän vaivaa ulkomuodon eteen. Vihdoinkin sain laittaa uudet kengät jalkaan. Niistä tulikin kunnioitettavat rakot.

Nyt on levollinen ja rauhallinen olo. Tuskin tätä kauan kestää. Voi johtua bumppauksen tuottamista endorfiineista. Tänään oli parasta ku ei tarvinnu käydä ruokakaupassa.

~O

Tunnustuksien aika

Ensimmäinen ilmoitusasia: Valokuvauskurssi on hyväksytysti suoritettu. Koulukaveri suostui kuvattavaksi ja sain kuvia, joissa silmät ovat skarpit ja kamera oikein säädetty.

Syysloma alkaa kääntyä ehtooseen. Olen ollut menossa ja nyt sanoin itselleni, että on aika pysähtyä. Aioin huomenna lähteä uudelle leirille, mutta luulen, ettei minusta nyt ole uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Olin viime viikonloppunakin leirillä. Siellä oli muutama pariskunta, jotka eivät näyttäneet tajuavan, ettei julkinen kuhertelu ole ympäröivien ihmisten mielestä kovin suotavaa. Tiedän, en voi päättää koko maailmalle, että nyt kaikki ovat sinkkuja siihen asti kunnes minä saan kumppanin. On vain kestettävä katsoa muiden onnea.

 Ehkä olen nyt jonkinlaisessa risteyksessä. Koti ei tunnu kodilta, sillä täällä ei ole juurikaan mitään henkilökohtaisia tavaroitani. Kaikki vanha on vanhaa, eikä sitä saa enää takaisin. On mentävä eteenpäin. Nyt ymmärrän miten elämäni oli rakentunut yhden ihmisen ympärille, vaikka olin sitä viimeiseen asti yrittänyt välttää...

Odotan jo paluuta takaisin opiskelijaboxiin. Siellä on oma sänky ja tavarat. Koulukin kai menee omalla painollaan. Ylioppilaslakista ei julkisesti vielä puhuta. Puskaradio välittää kuitenkin viestejä, että itsenäisyyspäivänä olisi vuosisadan bileet. Niitä odotellessa :)

~O

Ensilumi

Kylmä lokakuu

Pureva tuuli lehdet lakaisee

Musta maa kaiken valon itselleen varastaa

Valoaan ei muille jaa

Valkea hiutale putoaa, sitten toinen.

Kova maa pehmoisen peiton saa.

Ensilumi, kaunis, mutta niin heikko.

Päivä uusi, melkein kuin peikko, lumen sulattaa.

Ei ensirakkauskaan pysy, ei rakenna majaa.

Se tulee ja menee, miten sitä huvittaa.

Mielen hetkeksi täyttää,
 Muisto ei lämmitä, sielu kylmäksi jää.

rinnassa sydän kololta näyttää.

Voi huutaa perään, mutta ensilumi ei palaa.

Tilalle sataa uusi kerros. Tulee pakkanen routa  ja jää

Pakkanen tekee talvesta pysyvää.

~O

Hyvää päivää mr. Collins

Tänään oli koulussa ensimmäinen aika hauska päivä. Päästiin kuvaamaan studioon oikeilla valoilla ja laitteilla. Kuvasimme myös oikeita ihmisiä. Ei ainoastaan kuvassa olevaa herra Collinsia.

Oon aivan kusessa tuon valokuvauskurssin kanssa. Otin viikonloppuna kuvia pikkuveljestä. Malli oli oikein onnistunut, mutta vika oli kuvaajassa. Jostain syystä puolet kuvista ovat hirveän sumeita. Voin kuulla päässäni opettajan toteavan: "Näissä sun kuvissa silmät on epäskarpit ja tausta menee blurriksi. Kyllä sun täytyy vielä harjoitella". Sovin kaverin kanssa huomiseksi kuvaussession. Jos sais pari hyvää kuvaa opettajalle.

Maailma on luotu aamuvirkuille ihmisille. Yökukkujille, kuten minulle se tuottaa välillä päänvaivaa. Käyn edelleen aamuisin suurta kamppailua heräämisen kanssa. Taas pitää vaihtaa herätysääntä puhelimesta, koska en enää siihen herää. Paha tapani on torkuttaminen. En millään jaksa nousta heti sängystä ylös. Pitäisi opetella heräämisen jalo taito, niin saisi aamuisin nukkua pidempään. Illalla nukkumaanmeno venähtää usein yli kahdentoista. Lukion aikana menin kiltisti yhdeltätoista nukkumaan. Tämä ammattikorkeakoulu on pistänyt pakan sekaisin tai jotain. Ihan tylsää mennä aikaisin nukkumaan.

Toisaalta jos koulu alkaisi myöhemmin, kestäisi se myös pidempään. Kun herää aikaisin, ehtii tehdä päivän aikana huomattavasti enemmän. Tosin, jos minulla ei ole mihinkään menoa, en saa herättyä aikaisin. Herääminen ilman herätyskelloa nannaa.

Vielä kaksi päivää syyslomaan. Kivaa päästä viikoks pois näistä kuvioista. Äiti ehdotti kuntosalikorttia. Kaverini minua jo sinne houkutteli. Jos siellä olis pari komeaa urosta ;)

~O

Syksy on ja kesä on pois...

Syksy...Sataa...Pimenee...V*tuttaa...

Viikonlopun jälkeen en ole saanut itseäni lainkaan käyntiin. Aamuisin en edes herää herätykseen ensimmäisellä enkä vielä toisellakaan kerralla. Koulussa väsyttää...koulun jälkeen väsyttää...Tuntuu, että kesän jälkeen syksy on mahalasku arkeen. Kaikki hauska on poissa ja elämä alkaa harmaantua.

Eilen oli zumbaa ja sen jälkeen aivan jäätävä nälkä. Juuri kun sain ihanan ruoan eteeni tapahtui jotain peruuttamatonta..Maito kaatui....

Rakas Harry Potterini sai kovan kolauksen. Suurella hartaudella sitä illan kuivattelin. Siinä menivät myös viimeiset maidot. Opintotuki tulee huomenna. Vuokranmaksupäivä on huomenna. Rahat alkavat olla aika lopussa, eikä kela tilannetta hirveästi helpota. Kuka pystyy elämään viidellä eurolla päivässä? Hassua että opiskelijat, yhteiskunnan toivot, ovat köyhyysrajan alapuolella. Kun olin työttömänä, elin melkoisen leveästi tähän verrattuna. Hmm, missä vika? Täytyy kyllä myöntää, ettei uusien kenkien ja kihartimen ostaminen ainakaan ole edistänyt taloudellista hyvinvointia. Välillä on kiva olla hyvälläkin tuulella, eikä vatvoa montako euroa on vielä jäljellä.

Synkässä syksyssä on yksi valopisara: Kämppiksella on KAIKKI Serranon perheen tuotantokaudet. Niihin on hyvä hautautua ja unohtaa julma maailma.



~O