Ensilumi

Kylmä lokakuu

Pureva tuuli lehdet lakaisee

Musta maa kaiken valon itselleen varastaa

Valoaan ei muille jaa

Valkea hiutale putoaa, sitten toinen.

Kova maa pehmoisen peiton saa.

Ensilumi, kaunis, mutta niin heikko.

Päivä uusi, melkein kuin peikko, lumen sulattaa.

Ei ensirakkauskaan pysy, ei rakenna majaa.

Se tulee ja menee, miten sitä huvittaa.

Mielen hetkeksi täyttää,
 Muisto ei lämmitä, sielu kylmäksi jää.

rinnassa sydän kololta näyttää.

Voi huutaa perään, mutta ensilumi ei palaa.

Tilalle sataa uusi kerros. Tulee pakkanen routa  ja jää

Pakkanen tekee talvesta pysyvää.

~O