Viikonlopun jälkeen en ole saanut itseäni lainkaan käyntiin. Aamuisin en edes herää herätykseen ensimmäisellä enkä vielä toisellakaan kerralla. Koulussa väsyttää...koulun jälkeen väsyttää...Tuntuu, että kesän jälkeen syksy on mahalasku arkeen. Kaikki hauska on poissa ja elämä alkaa harmaantua.
Eilen oli zumbaa ja sen jälkeen aivan jäätävä nälkä. Juuri kun sain ihanan ruoan eteeni tapahtui jotain peruuttamatonta..Maito kaatui....
Rakas Harry Potterini sai kovan kolauksen. Suurella hartaudella sitä illan kuivattelin. Siinä menivät myös viimeiset maidot. Opintotuki tulee huomenna. Vuokranmaksupäivä on huomenna. Rahat alkavat olla aika lopussa, eikä kela tilannetta hirveästi helpota. Kuka pystyy elämään viidellä eurolla päivässä? Hassua että opiskelijat, yhteiskunnan toivot, ovat köyhyysrajan alapuolella. Kun olin työttömänä, elin melkoisen leveästi tähän verrattuna. Hmm, missä vika? Täytyy kyllä myöntää, ettei uusien kenkien ja kihartimen ostaminen ainakaan ole edistänyt taloudellista hyvinvointia. Välillä on kiva olla hyvälläkin tuulella, eikä vatvoa montako euroa on vielä jäljellä.
Synkässä syksyssä on yksi valopisara: Kämppiksella on KAIKKI Serranon perheen tuotantokaudet. Niihin on hyvä hautautua ja unohtaa julma maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti