Elämä ei ole päiviä, jotka ovat menneet vaan päiviä, jotka muistat

Koulussa yksi ja miljoona deadlinea ovat työllistäneet minut parina viime viikkona. Asiat eivät ole millään pysyneet mielessä. Olen unohtanut palauttaa terveyskyselyn, tulostaa porukoiden matkaliput ja ostaa talouspaperia.

Joskus ennen muinoin joku asiantuntija sanoi, että ihmisen mieli unohtaa kaikki merkityksettömät asiat. Tämä on jäänyt vuosiksi hautumaan alitajuntaani. Lausahdus ei todellakaan käy järkeen. Edellä mainitut tuntuvat tärkeiltä. Terveyskysely, matkaliput ja talouspaperi kuuluvat arkeen ja elämääni. Kaikki arkiset asiat ovat tylsiä, eikä niistä jää mieleen kovin vahvaa jälkeä. Ne unohtuvat. Tavallista arkista päivää en muista enää viikonpäästä.

Talouspaperi ja matkaliput eivät herätä minussa minkäänlaista tunnetta. "Jess, talouspaperia. Mahtavaa matkalippuja" Varsinkaan kun en itse ole koko matkalle edes lähdössä. Sen sijaan asiat joihin liittyy jokin tunne, jäävät mieleen paljon paremmin. Mitä vahvempi tunne, sitä pysyvämpi muisto.

Muistan ensimmäisen illan omassa kämpässä. Voin palata mielessäni siihen hetkeen kun ovi meni äitini perässä kiinni ja olin aivan yksin koko kaaoksen keskellä. Olisin halunnut juosta äidin perään ja karata takaisin kotiin.

Muistan mökkireissut kauas Etelä-Suomeen ystäväni porukoiden kanssa. Menimme vesipuistoreissun jälkeen pizzalle. Olin uskomattoman väsynyt. Huojuin autoon. Meinasin kompastuakin. Pizzakokki katsoi, että neiti 11v on päissään.

Edellä mainittuihin liittyi hilpeyttä ja menettämistä. Pahin tunne unohtamisen kannalta on rakkaus. Se on polttettu aivoihin. Se haalistuu ajan myötä erittäin hitaasti. Olen tiedostanut, että juuri tämän takia viimeisen kahden vuoden unohtaminen on niin vaikeaa. Keskellä tavallista arkipäivää saatan yhtäkkiä muistaa jonkin asian, joka liittyy Maxiin. Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän sattuu. Voin jo hymyillä hitusen, kun mieleen palaa muisto vanhoilta ajoilta.

Olen vuosien jälkeen sisäistänyt asian tuntijan sanat. Ihmisen mieltä ei ole rakennettu muistamaan arkisia juttuja. Talouspaperin sijaan muistan kaiken, jolla on merkitystä.

Mieleen painuvat asiat, jotka tekevät onnelliseksi.

~O

Älyllinen käden jatke

Internet, kuinka tulisinkaan ilman toimeen tätä vuosisatamme suurinta Jumalaa. Jokin aika sitten olin linja-autopysäkillä odottelemassa bussia. Bussia ei alkanut kuulua. Sen sijaan, että olisin tärissyt kylmässä vielä puolituntia, kaivoin puhelimen esille. Hetken naputtelun jälkeen minulle selvisi, ettei kyseinen myöhäisen illan bussi mene tiistaisin. Sadattelua ja suunta takaisin kotiin.

Vielä jokin aika sitten minun olisi pitänyt odottaa varmuuden vuoksi vielä hetki, jotta varmistun ettei bussi tosiaan tule. Sen jälkeen olisin palannut kotiin ja tarkistanut asian tietokoneelta. Jos mennään vielä kauemmas ajassa, aikataulu olisi selvinnyt ainoastaan linja-autoaseman ilmoitustaululta. Liian hidasta ja vaikeaa.

Kuva: Weheartit.com

Älypuhelimet tuovat internetin suoraan taskuusi. Tai jossain tapauksessa suoraan käteen. Olen tarkkaillut ihmisiä ympärilläni erilaisissa ympäristöissä. Aika monella on kosketusnäytöllinen älypuhelin kädessä aivan koko ajan ja kaikkialla. Kävellessä, syödessä, vessassa jne. Sitä selaillaan, vaikka ympärillä olisi useampi ihminen, jonka kanssa jutella. Puhelin on kädessä tai ainakin lähettyvillä, vaikka sillä ei olisi sillä hetkellä mitään käyttöä. Välillä olen ollut tilanteessa, jossa on ollut useampi ihminen samassa pöydässä. Viidestä ihmisestä kolme tai neljä selaa puhelintaan ja loput miettivät mihin huomionsa kohdistaisi.



Hankin jokin aika sitten uuden liittymän, johon kuuluu internet. Enää en tarvitse edes tietokonetta
netin selaamiseen. Nokiani on hitusen huonosti suunniteltu netin selaamiseen, mutta tarvittavat asiat sillä voi hoitaa. Voin käydä Facebookissa, jos odotan esimerkiksi viestiä. Enää en ole missään eksyksissä, kun voin suunnistaa navigoinnin avulla minne tahansa.
 En kuitenkaan tarvitse puhelinta käteeni joka hetkeksi. Edelleen sillä on kaksi päätarkoitusta: Soittaa ja lähettää viestejä. Kaikki muu on plussaa. Älypuhelimesta on kai joillekin tullut jonkinlainen käden jatke.

Tällä postauksella en yleistä, että kaikki älypuhelimen omistajat olisivat epäkohteliaita ruudun tuijottajia. Tunsin vain suurta tarvetta avautua asiasta.

~O

Totuus ananaksesta

Jokin aika sitten Facebookissa pyöri mitä hassuimpia kyselyitä. Ihmiset kiistelivät pitääkö voileipään laittaa kinkku juuston alle vai juusto kinkun alle. Näkkileivän oikeaa puoltakin on pohdiskeltu. Tuleeko voi reikäiselle vai sileälle puolelle. Kummallakin koulukunnalla ovat omat kannattajansa. Minusta juusto kuuluu kinkun päälle ja voi sileälle puolelle.

Miksi puhun näin tyhjän päiväisestä? Tiedän, ettei mikään jaa ihmisten mielipiteitä yhtä rajusti kahtia kuin ananas. Toiset himoitsevat sen pizzansa päälle, mutta toisia jo pelkkä siivun näkeminen alkaa ällöttää. Olen suhtautunut ananakseen neutraalisti. Pizzassa se on aivan mainio, mutta salaattiin en laittaisi. Eilen minulle valkeni miltä OIKEA ananas maistuu. Ne purkissa lilluvat kiekot ovat vain harhakuva.

Eilen meillä oli luokan kanssa leffailta, jonne kukanenkin sai oman halunsa mukaan tuoda eksoottisia hedelmiä. Päätin rikkoa ennakkoluuloni ja ostin ananaksen. Ikinä en ole tuoretta ananasta syönyt. Se oli jotain aivan muuta kuin säilykepurkista. Maku oli raikas ja kirpeä. Aivan ihana. Olisin voinut vetäistä koko ananaksen ihan yksinäni, mutta pitihän toisillekin jättää. Te Ihmiset, jotka olette tuominneet säilykeananakset, maistakaa oikeaa ananasta. Se on niiiiiiiin hyvää. Oli pakko tänään käydä ostamassa oma ananas. Tuskin se kovin kauaa tuolla jääkaapissa vanhenee.

http://fruitsbenefits.com/wp-content/uploads/2011/07/Pineapple.jpg

Joskus syksyllä valitin, ettei me tehdä koulussa mitään. Nyt syön joudun syömään sanani. Silloin en vielä tiennyt mikä minua odottaa. Olen ollut lähes joka viikko viisi päivää koulussa ja vääntänyt analyysejä, raportteja ja referaatteja veren maku suussa. Tajuntaani ei ole viime viikkoina muuta mahtunut. Tutkielmaessee ja oikeustapausanalyysi olivat suurimmat ponnistukset. Onneksi tutkielman sai tehdä ryhmässä. Kahdeksan sivun kirjoittaminen ihan itsekseen olisikin ollut melkoinen sosiaalisen elämän tappaja. Tässä koulussa harvemmin mitään tehtävää joutuu yksin punnertamaan.

Gangnam style on koko syksyn kohottanut mielialaani. Baarissa olemme vetäneet kuka milläkin tyylillä tutuksi tullutta tanssia. Nyt kappale on saanut jatkoa. Parin kuuntelukerran jälkeen Gentleman osui ja upposi. Voin jo sieluni silmin nähdä tytöt ringissä heiluttamassa takapuolta ja uros puoliset ihailijat kuolaamassa tanssilattian reunalla.



Tämä tulee niin Levin reissun soittolistalle. Enää neljä päivää lähtöön.

~O

Onko pakko siirtää kelloa jos ei taho?

Vaniljaa pursuaa edelleen, mutta se on saanut pieniä vivahteita. Flunssa ei ollutkaan aivan tavallinen. Poskiontelontulehdus oli viime viikolla diagnoosi. Apteekista hain kassillisen lääkkeitä, joilla tauti lopulta talttui. Nyt yritän herätellä kroppaani horroksesta. Liikunta on jäänyt aivan säälittävän vähäksi. Mielikin on laiska, eikä se saa tähän kroppaan minkäänlaista eloa.

Flunssan lisäksi vaniljassa on toinenkin vivahde. En linnottaudu koko kesäksi kotiin, josta on 25 kilometriä sivistykseen. Kuumehoureissa päätin, että hommaan kämpän vaikka kiven alta. Kotona tulisin vain hulluksi. Pysyn paremmissa väleissä kotiväenkin kanssa, kun asumme eri osoitteissa. Muutaman facebook-viestin jälkeen sain paikalliselta korkeakouluopiskelijalta asunnon käyttöön kesäksi. Maksua vastaan tietenkin. Tiedän, ettei järjestelyni ole taloudellisesti kovin kannattavaa. Elämä on kuitenkin elämistä varten. Murehdin rahapulaa sitten kun se tulee ajankohtaiseksi.

 Pääsiäinenkin tuli ja meni. Ainoa maininnan arvoinen asia: Kindermunan yllätyksiä ei tarvitse enää koota. Meinasin hajota nauruun, kun keltaisesta yllätyskotelosta paljastui sydäntä pakahduttavan söpö koira ja sille kori. Mukana tuli lappu. En meinannut uskoa silmiäni, kun lapussa neuvottiin asettamaan koira koriin. Kai nykyajan lapsille pitää vääntää rautalangasta, kun eivät ne muuten ymmärrä. Tästähän olisi ollut hauska ottaa kuva, mutta koira ja kori jäivät kaverin luokse.

Pääsiäisenä tapahtui taas yksi vuoden kahdesta turhimmasta asiasta: Kellon siirtäminen kesäaikaan. Toinen turhin asia on tietenkin kellon siirtäminen talviaikaan. Pimeä tulee aikaisemmin ja pihalla näyttää entistä kurjemmalta. Tähän kaaliin ei uusi aika uppoa millään. Uutta aikaa on menossa ties kuinka mones päivä, mutta minä en vieläkään käy aivan täysillä. Menen nukkumaan 23, mutta sisäinen kelloni on vielä 22. Sisäisen kelloni mukaan saan unta viimeistään 00.00. Eli kello on tätä nerojen säätämää uutta aikaa 01.00. Kelloja siirretään, että saataisiin yksi valoisa tunti lisää iltaan, ja tämä säästää jonkun mielestä energiaa. Katinkontit sanon minä! Minulta tuhrautuu luvattoman paljon energiaa, kun pitää opetella uusi aika.

Kellon viisareista huolimatta kevät on ihanaa aikaa. Tämäkin karhu on viimein herännyt talviunilta,

~O