Viina on viisasten juoma

Olen niitä harvoja, jotka aloittavat ryyppäämisen vasta täysi-ikäisenä. Omia rajoja ei oikein osannut arvioida. Ensimmäinen siideri nousi päähän kuin metrin halko. Vieläkään sietokykyni ei ole kovin kehuttava. En tarvitse kuin muutaman lonkeron niin kyllä pömisee.

Humalassa minusta tulee iloinen höpöttelijä. Puhun enemmän kuin normaalisti selvinpäin. Asiat tuntuvat hirveän tärkeiltä ja jaettavan arvoisilta. En saa kuitenkaan niin paljoa rohkeutta, että uskaltaisin mennä iskemään miehiä. Oikeastaan hyvä vaan. Ihmiset ovat niin erilaisia kännissä, myös minä. En ole baarissa ollenkaan se sama tyyppi kuin arki elämässä. Luokkakaveri tuumasi kerran, että näytän baarissa aina aivan eriltä kuin koulussa. Ehkä minulla on kaksi minää. Ehkäpä viihteellä haluan unohtaa hetkeksi sen arkiminän. Rakkautta en baarista hae juuri sen takia, etteivät ihmiset ole aitoja, sellaisia kuin tavallisessa elämässä. Kun selvinpäin nähdään, tulee molemminpuolinen pettymys. Tämä tapahtui juuri peräkylän pojan kanssa.

Miksi nyt jauhan viinasta? Meillä oli koulussa ulkoilutapahtuma ja illalla AfterSki partyt. Nyt osaan kontrolloida juomista. Tiedän, ettei viina sovi minulle. Olen kärsinyt niin monet krapulat, että eilen menin lonkerolinjalla ja nyt on aivan hyvä olo. Baariin otin vain 20 euroa. Keskenhän ne rahat loppuivat, mutta hyvä ettei ollut korttia. Ei ole tilillä ikäviä yllätyksiä.

Ulkoilutapahtuma oli aivan mukava, mutta ärsytti kun ihmiset vain seisoskelivat rivissä ja muutama vain laski mäkeä.

Alakerrassa asuu ihana kaveri, joka osaa meikata. Lattoi minut oikein nätiksi. Osais itekkin meikata niin hyvin, niin olispa mukava.

~O

Vanhojen aikojen muistoksi

Penkkarit ja vanhojen tanssit on taas juhlittu. Piti tietenkin käydä vanhassa opin ahjossa ihastelemassa mekkoja ja poikia puvuissa. Tosin tällä kertaa näytti, että suurin osa tanssijoista oli abiturientteja. Aikamoinen kunto, jos pystyy penkkareiden jälkeisenä päivänä vielä tanssimaan.

Ennen kuin menin katsomaan vanhoja, piti tarkistaa, ettei exä siellä tanssi. No tietenkin illalla bongasin hänet Lapin Kansan nettivideosta tanssimasta toisessa lukiossa, mutta en tunnistanut kenen kanssa. Hassua, että kaksi vuotta sitten, kun pyysin Maxia tanssimaan, oli vastaus tylyn jyrkkä ei. Nyt herra tanssii kolmatta kertaa, vaikka väitti, ettei tanssiminen ole yhtään hänen juttu. Niin ne ihmiset muuttuvat.

Kävin pitkästä aikaa nuorten illassa. Siellä ei pahemmin porukkaa ollut, mutta oli silti ihan kivaa. Meinasin purra kieleni, kun v-sanoja. Nuorisotyön ohjaaja oli aika paheksuva, joten tarkkailin puhettani koko illan. Ainoastaan kun kiihdyin, alkoi v-sanoja karkailla. Opiskelijaelämä on opettanut minut kiroilemaan. Taas voisin aloittaa kiroilulakon. En ollut enää se kiltti seurakuntanuori, joka ei koskaan kiroile...

Penkkarit ja vanhojen tanssit ovat tuoneet vanhat ajat taas mieleen, mutta en ole aivan varma olenko se sama ihminen, joka niita vuosi sitten eli. Onko tämä sitä aikuistumista?

~O

Hälsningar från Sverige!

Viikkoon on mahtunut taas paljon touhua. En ole hirveästi ehtinyt bodaamaankaan, kun on oltu menossa. Torstaina koulu järjesti meille reissun Jokkmokkiin Ruotsiin. Siellä pääsimme saamelaisten markkinoille. Poron sarvien ja ketunnahkojen lisäksi mukaansa saattoi ostaa kreikkalaisia oliiveja ja tavallisia metrilakuja. Yleensä markkinoilta lähtee aina mukaan pari lakua. Nyt ei houkutellut yhtään, kun oli 20 pakkasta. Olivat aika jäisen näköisiä.

Ajoimme ensin 300 kilometriä bussilla. Matkalla ihailimme ruotsalaisia söpöjä taloja. Niitä oli paljon erivärisiä ja kokoisia. Tuntuu, että me suomalaiset olemme aika tylsiä talonrakentajia. Täällä kaikki on samanmuotoista ja väristä.

Olen syntynyt 90-luvulla. Minulta on jäänyt eräs tärkeä asia kokematta. Postimerkin nuoleminen. Kävin ostamassa ruotsalaisesta kaupasta postikortin ja siihen merkin. Ihmettelin hetken, miten kiinnitän merkin korttiin, sillä siinä ei ollut liimapintaa. Kaveri tuumasi: "Se pitää nuolla". Elokuvissa on olen nähnyt tämän, mutta en arvannut, että Ruotsissa käytetään edelleen nuoleskeltavia postimerkkejä.

Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa elävän hirven(Ei kuvassa olevat). Se kiipusti tien yli. Taas säikähdin aivan hirveästi. Eihän meille mitään olisi käynyt, kun linja-auto on hieman hirveä isompi. Oli se silti aika hurja näköinen. Meni hetki ennen kuin pystyin taas ajattelemaan muutakin kuin kauhuskenaarioita hirven raadosta ja meistä keskellä Ruotsia vailla kulkuneuvoa.

Käytiin perjantaina kämppiksen kanssa shoppailemassa. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut Scandinavian Hunks -seinäkalenterista. Hunkseja en löytänyt, mutta ihan komeita miehiä on siinäkin kalenterissa, jonka ostin. Ainakin voi haaveilla komeista miehistä aina kun menee jääkaapille.

~O

Hei olen elossa!

Pari viikkoa olen viettänyt hiljaiseloa. On ollut aika kiireistä, eikä ole ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa. Ensimmäinen suuri tapahtuma on: Peräkylän poika on virallisesti historiaa. Enää en hänen peräänsä haikaile. Kysymys kuuluukin: Mistä kummasta miehiä löytää. Sellaisia kunnollisia ja kivoja. Kuntosalilla ne ovat niin itteään ja lihasta täynnä, ettei niitä juuri muu kiinnosta. Tässä kerran pyysin yhtä muskelimiestä avaamaan mulle kuntolaitteen ruuvin kun en sitä itse auki saanut. Se katsoi mua vähän oudosti ja avasi sitten ruuvin. Baarissa oma arvostelukyky on epämääräinen. Tämä on todistettu jo kahdesti. Nyt ihmettelen, mikä siinä peräkylän pojassaki on viehättäny...

Koulussa meidän lukkari on ollut melkoinen sillisalaatti. On ollut suomen kieltä, tekijänoikeuksia, verkkoviestintää ja esiintymistä. Ehdoton suosikkini on ollut esiintyminen, vaikka vähemmän siellä pääsi esiintymään. Enemmän oli luentoja. Luennot eivät kuitenkaan olleet perinteisen tappotylsiä. Opettaja ohjeisti meille, miten selvitä esiintymisjännityksestä ja haastattelun tekemisen niksejä. Ihan hyödyllistä. Ei olisi ehkä niin paljon jänskättänyt se ylioppilaan puhekaan.

Nyt meillä jatkuu äänikurssi ja ohjelmassa on kuunnelman teko. Eilen ja tänään päästiin jo kokeilemaan äänitystä. Foley-studio on sellanen jännä paikka, jossa voi äänittää melkein mitä tahansa. Jos halutaan saada askeleet, pitää päättää haluaako askeleet hiekalla, soralla, tasaisella, vai kenties lehtikasassa. Lehtikasa on oikeasti satoja metrejä c-kasetin nauhaa.

Koulussa on kivaa, kun pääsee käsittelemään laitteita, joita on nähnyt vain telkkarissa. Tänään käytettiin mikrofonia, jonka olen nähnyt telkkarissa, kun äänitetään laulua.

Olen sairastellut aika paljon, joten en ole päässyt käymään salilla juuri ollenkaan. Sen sijaan olen käyttänyt aikaani palapeliin. Aloitin sen jo kerran, kun asuin edellisessä kämpässä. Se oli pakko purkaa, sillä sitä ei saanut ehjänä muutettua.

Vielä on jäljellä kaksi tiikerin mentävää reikää. Siinä minulle duunia loppuillaksi. Uni tuskin tulee vähään aikaan. Aamulla sain nukkua pitkään, koska tänään oli itsenäistä työskentelyä. Kävin parituntia jumppaamassa ja lihakset on aika juntturassa. Tää päivitys oli aika sillisalaatti. Ainoa päämäärä oli ilmoittaa, että olen elossa enkä ole unohtanut bloggausta.

~O