Penkkarit ja vanhojen tanssit on taas juhlittu. Piti tietenkin käydä vanhassa opin ahjossa ihastelemassa mekkoja ja poikia puvuissa. Tosin tällä kertaa näytti, että suurin osa tanssijoista oli abiturientteja. Aikamoinen kunto, jos pystyy penkkareiden jälkeisenä päivänä vielä tanssimaan.
Ennen kuin menin katsomaan vanhoja, piti tarkistaa, ettei exä siellä tanssi. No tietenkin illalla bongasin hänet Lapin Kansan nettivideosta tanssimasta toisessa lukiossa, mutta en tunnistanut kenen kanssa. Hassua, että kaksi vuotta sitten, kun pyysin Maxia tanssimaan, oli vastaus tylyn jyrkkä ei. Nyt herra tanssii kolmatta kertaa, vaikka väitti, ettei tanssiminen ole yhtään hänen juttu. Niin ne ihmiset muuttuvat.
Kävin pitkästä aikaa nuorten illassa. Siellä ei pahemmin porukkaa ollut, mutta oli silti ihan kivaa. Meinasin purra kieleni, kun v-sanoja. Nuorisotyön ohjaaja oli aika paheksuva, joten tarkkailin puhettani koko illan. Ainoastaan kun kiihdyin, alkoi v-sanoja karkailla. Opiskelijaelämä on opettanut minut kiroilemaan. Taas voisin aloittaa kiroilulakon. En ollut enää se kiltti seurakuntanuori, joka ei koskaan kiroile...
Penkkarit ja vanhojen tanssit ovat tuoneet vanhat ajat taas mieleen, mutta en ole aivan varma olenko se sama ihminen, joka niita vuosi sitten eli. Onko tämä sitä aikuistumista?
~O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti