tiistai 5. helmikuuta 2013

Hei olen elossa!

Pari viikkoa olen viettänyt hiljaiseloa. On ollut aika kiireistä, eikä ole ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa. Ensimmäinen suuri tapahtuma on: Peräkylän poika on virallisesti historiaa. Enää en hänen peräänsä haikaile. Kysymys kuuluukin: Mistä kummasta miehiä löytää. Sellaisia kunnollisia ja kivoja. Kuntosalilla ne ovat niin itteään ja lihasta täynnä, ettei niitä juuri muu kiinnosta. Tässä kerran pyysin yhtä muskelimiestä avaamaan mulle kuntolaitteen ruuvin kun en sitä itse auki saanut. Se katsoi mua vähän oudosti ja avasi sitten ruuvin. Baarissa oma arvostelukyky on epämääräinen. Tämä on todistettu jo kahdesti. Nyt ihmettelen, mikä siinä peräkylän pojassaki on viehättäny...

Koulussa meidän lukkari on ollut melkoinen sillisalaatti. On ollut suomen kieltä, tekijänoikeuksia, verkkoviestintää ja esiintymistä. Ehdoton suosikkini on ollut esiintyminen, vaikka vähemmän siellä pääsi esiintymään. Enemmän oli luentoja. Luennot eivät kuitenkaan olleet perinteisen tappotylsiä. Opettaja ohjeisti meille, miten selvitä esiintymisjännityksestä ja haastattelun tekemisen niksejä. Ihan hyödyllistä. Ei olisi ehkä niin paljon jänskättänyt se ylioppilaan puhekaan.

Nyt meillä jatkuu äänikurssi ja ohjelmassa on kuunnelman teko. Eilen ja tänään päästiin jo kokeilemaan äänitystä. Foley-studio on sellanen jännä paikka, jossa voi äänittää melkein mitä tahansa. Jos halutaan saada askeleet, pitää päättää haluaako askeleet hiekalla, soralla, tasaisella, vai kenties lehtikasassa. Lehtikasa on oikeasti satoja metrejä c-kasetin nauhaa.

Koulussa on kivaa, kun pääsee käsittelemään laitteita, joita on nähnyt vain telkkarissa. Tänään käytettiin mikrofonia, jonka olen nähnyt telkkarissa, kun äänitetään laulua.


Olen sairastellut aika paljon, joten en ole päässyt käymään salilla juuri ollenkaan. Sen sijaan olen käyttänyt aikaani palapeliin. Aloitin sen jo kerran, kun asuin edellisessä kämpässä. Se oli pakko purkaa, sillä sitä ei saanut ehjänä muutettua.

Vielä on jäljellä kaksi tiikerin mentävää reikää. Siinä minulle duunia loppuillaksi. Uni tuskin tulee vähään aikaan. Aamulla sain nukkua pitkään, koska tänään oli itsenäistä työskentelyä. Kävin parituntia jumppaamassa ja lihakset on aika juntturassa. Tää päivitys oli aika sillisalaatti. Ainoa päämäärä oli ilmoittaa, että olen elossa enkä ole unohtanut bloggausta.

~O

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti