Viina on viisasten juoma

Olen niitä harvoja, jotka aloittavat ryyppäämisen vasta täysi-ikäisenä. Omia rajoja ei oikein osannut arvioida. Ensimmäinen siideri nousi päähän kuin metrin halko. Vieläkään sietokykyni ei ole kovin kehuttava. En tarvitse kuin muutaman lonkeron niin kyllä pömisee.

Humalassa minusta tulee iloinen höpöttelijä. Puhun enemmän kuin normaalisti selvinpäin. Asiat tuntuvat hirveän tärkeiltä ja jaettavan arvoisilta. En saa kuitenkaan niin paljoa rohkeutta, että uskaltaisin mennä iskemään miehiä. Oikeastaan hyvä vaan. Ihmiset ovat niin erilaisia kännissä, myös minä. En ole baarissa ollenkaan se sama tyyppi kuin arki elämässä. Luokkakaveri tuumasi kerran, että näytän baarissa aina aivan eriltä kuin koulussa. Ehkä minulla on kaksi minää. Ehkäpä viihteellä haluan unohtaa hetkeksi sen arkiminän. Rakkautta en baarista hae juuri sen takia, etteivät ihmiset ole aitoja, sellaisia kuin tavallisessa elämässä. Kun selvinpäin nähdään, tulee molemminpuolinen pettymys. Tämä tapahtui juuri peräkylän pojan kanssa.

Miksi nyt jauhan viinasta? Meillä oli koulussa ulkoilutapahtuma ja illalla AfterSki partyt. Nyt osaan kontrolloida juomista. Tiedän, ettei viina sovi minulle. Olen kärsinyt niin monet krapulat, että eilen menin lonkerolinjalla ja nyt on aivan hyvä olo. Baariin otin vain 20 euroa. Keskenhän ne rahat loppuivat, mutta hyvä ettei ollut korttia. Ei ole tilillä ikäviä yllätyksiä.

Ulkoilutapahtuma oli aivan mukava, mutta ärsytti kun ihmiset vain seisoskelivat rivissä ja muutama vain laski mäkeä.

Alakerrassa asuu ihana kaveri, joka osaa meikata. Lattoi minut oikein nätiksi. Osais itekkin meikata niin hyvin, niin olispa mukava.

~O