Routa maa

Kesää ei jatku ikuisesti. Aina ei voi olla hauskaa. Eikä asiat mene aina niinkuin haluaa. Suuri pettymys valtasimielen samalla kun puiden lehdet kellastuivat ja lentelivät maahan. Pian maassa oli vain keltaisen kirjava muisto kesän vihreydestä. Syksy pimensi illat. Epätoivoisesti etsin Aurinkoa, mutta se oli minut lopullisesti hylännyt. Olen taas yksin. Ympyrä sulkeutui ja palaan takaisin lähtöpisteeseen. Aloitan taas alusta. Hieman viisaampana, sydän jäässä. Ympärillä ikirouta, ettei kukaan minua helposti löydä, eikä itselleen voi ottaa. Koittaa yö, mutta muistan, että pimein hetki on juuri ennen aamunkoittoa.

Ei kerro mulle tämä kylmä maa, miks sitä ainoaa ei saa
Ei kerro mulle edes kylmä kuu, miks kaikki epäonnistuu

 

Tuntureilla kylmä tuuli
Yksinäinen hölmö luuli.
Että viimein löysi jonkun
Jonka kanssa vois.
Johonkin pois
Sinne missä muita ei ois
Kauas pois
Vie mut täältä johonkin pois

~O