Heikko hetki

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan näin unta Maxista ja sen uudesta emännästä. Menin käymään jossain juhlissa ja siellä oli myös tämä pariskunta. Kun heräsin, oli vähän omituinen olo. Hetken mietittyäni tunnistin oloni ikäväksi. Mieleen palasi yhteiset muistot. Enimmäkseen ne hyvät, vaikka yritin muistuttaa itselleni myös asioita, jotka eivät olleet niin hyvin. Tuo mieli on kumminkin niin omituinen, ettei se halunnut muistaa muut kuin ne kivat asiat. Joskus mietin, mahtaako Max muistella meidän aikoja, mutta kukapa sitä vanhoja muistelisi, kun on toisen kanssa. Minulla kun ei ketään ole, mielessä on liikaakin tilaa muistaa.

Onneksi pahin on mennyt, eikä Maxin ajattelu ahdista. Kohta siitäkin kriisistä tulee puoli vuotta. Ärsyttää vaan, ettei voi mielessään painaa DELETE-nappia ja jatkaa elämäänsä. Vaikka sydän surut ovatkin menneet ohi, välillä Max pyörii mielessä. Aina vain harvemmin. Kun podin pahimpia suruja, eräs henkilö sanoi minulle, että sitten joskus pitäisi antaa anteeksi Maxille. Silloin se kuulosti mahdottomalta. Vieläkään en voi rehellisesti sanoa antavani anteeksi, mutta joskus vielä tulee sekin aika.

 

https://www.facebook.com/pages/hanging-out-with-the-same-person-everyday-and-NEVER-getting-bored-of-them/308590286058

Heikkoja hetkiä tulee ja menee...Mulla on ollut liikaa aikaa ajatella, kun olen kolme päivää maannut kotona. Lunssa alkaa pikku hiljaa parantua. Nyt olisi tosi kiva saada olla loppu kevät rauhassa. Tämä pilaa ihan kaiken. Mun piti viikonloppuna lähteä kuskiksi, mutta ei pystyny. Auringon paistetta saan ihailla vaan ikkunasta. Huomenna on koulua ja todellakin jalkaudun ulos neljän seinän sisältä.

~O