Takaisin opiskelijaboxissa. Tänään oli ekaa kertaa pitkään aikaan oikeasti TYLSÄÄ. On vielä sen verran lenssu, ettei voi mennä salille nostamaan rautaa. Eipä tässä paikassa sit muuta järkevää tekemistä iltaisin olekaan. Menin alakertaan luokkakaverin luokse ja koomattiin sit yhdessä.
Koti oli pysynyt kuosissa. Aika sekaisin se oli. Eilen se oli entistä sekaisempi, kun räjäytin matkalaukun keskelle lattiaa. Äiti olisi pyörtynyt, jos olisi sotkun nähnyt. Jopa kämppis tuumasi: "En mä aatellu, että sun huone on noin sotkunen". Nyt on siivottu ja mahtuu kävelemään, eikä tarvi loikkia vaatekasojen yli.
Uusi vuosi ja uudet kujeet ovat vallanneet mielen. Romantiikkarintamallakin on ehkä pientä vipinää. Max on vihdoin jäänyt mielessä taka-alalle, kun pikkukylän tanssittajapoika on minua Facebookissa pommittanut. Ehkä olen hänestä jopa hieman kiinnostnut, mutta ärsyttää, kun hän on todella kaukana. Hassua, ettei pojalla ollut edes vaaleat hiukset tai siniset silmät. Jokin aika sitten yhden pojan kanssa minulle tosin kävi huonosti. Humalassa hän vaikutti kovin kiinnostavalta, mutta kun seuraavana päivänä tapasimme selvinpäin, olin järkyttynyt, mitä kummaa siinä pojassa oikein näin. Olin tosin silloin melko tukevassa humalassa. Toivon, ettei tämän kanssa käy samalla tavalla.
Tänään alkoi viimein Suomen kielen opinnot. Opettaja oli sanalla sanoen melkoisen yksitoikkoinen puhuja. Hän antoi tehtäväksi referaatin. Olin niin onnessani, sillä tämän homman minä osaan, vaikka silmät kiinni. Tosin samaa on tehty lukiossa, miksi se pitää uudestaan opettaa.
Alakerrassa tuoli-Joonaksen (sen joka ryyppää juhla- ja välipäivät) kaverit ovat alkaneet pitää elämää. Ennen joulua sieltä kuului varsinkin maanantai ja sunnuntai iltoina kaamea mökä. Eilen oli jostain syystä hiljaista, vaikka kummatkin olivat kyllä paikalla.
Huomenna uskaltaudun salille. Alkaa olla aika turvonnu olo kaiken kinkun jälkeen. Asiaa ei helpota, että söin täällä pussillisen pipareita ja torttuja ja kaikkea hyvää. Huomenna pitää kunnostautua ja aloittaa taas terveelliset elämäntavat. Juustolakko on toistaiseksi pitänyt. Saa nähdä kuinka kauan.
Huomenna meillä on ohjelmassa tekijänoikeusluento. Kaivoin jo sukkapuikot ja langan valmiiksi. En muuten pysy mitenkään hereillä koko tuntia. Minusta kun on tullut erittäin lahjakas koulussa nukkuja. Vielä on vähän asiat levällään, mutta ehkä tästä elämän langasta saan vielä kiinni.
~O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti